Aamiainen

Wikiaineistosta
Aamiainen.

Kirjoittanut Max Oker-Blom


Kaisamuori majassaan
vetää aamu-unta,
herää päivän suudelmaan
koko luomakunta.
Kolme hyvää tuttavaa
oottaa kaihomiellä.
Milloin ovi aukeaa?
Kaisa nukkuu vielä.
Varis hännystakissaan
tuvan räystähällä
vaanii varsin varuillaan
silmät sirrillänsä.
Emovaris pesässään
oottaa suuruspalaa,
viittä pientä siivillään
peittelevi salaa.
Harakka se herkkusuu
häitään vietti vasta,
välkovästiin pukeutuu,
kurkkii ikkunasta.
Varpu harmaa perheelleen
pyytää eineen erää.
Avun saapi jokainen,
kunhan Kaisa herää.
Juur’ kun kotikuusehen
paistaa päivä armas,
aukee ovi tupasen –
Kaisa toiveet arvas.
Kantaa totkuämpärin
Kaisa kartanolle,
loiskis, läiskis kaataa sen
tuonne tunkiolle.
Kilvan siihen lennetään,
kolme nokkaa tonkii.
Toisiansa tyrkitään,
kiista kuuma onkin.
Varisvaari komentaa
vaakkuin päällä pahnan.
Pois jo lentää lekottaa
suussa evä lahnan.
Harakka se pyrstön vie:
”Saisinko ma luvan?”
Sulhasmiehen viepi tie
yli Kaisan tuvan.
Tirskutellen varpunen
etsii jyvän puolta,
löytää liukasliikkeinen
lahnan silmän tuolta.
Pesään sitten kiiruhtaa
puolisonsa luokse.
Taaskin takaisin se saa –
siin’ on touhu, tuokse!
Napsaa moni pieni suu,
täyttyy vatsaa monta.
Leipähuolet huojentuu,
on niin surutonta.
Riemu viidakossa soi,
tuuli puissa liehuu.
Kaisamuori askaroi,
kahvipannu kiehuu.


Lähde: Oker-Blom, Max 1915: Kotitanhuvilla. Lapsille omisti Tohtori-Eno. Suomeksi sovitti I. H. Otava, Helsinki.