Ei voiteta rauhaa, jos Jaakko ei palaa

Wikiaineistosta
Ei voiteta rauhaa, jos Jaakko ei palaa.

Kirjoittanut Robert Burns
Karkoitettu Jaakko II Stuart on kärsinyt tappion Boyne-joella v. 1690. Kapinaan nousseita Skotlannin katolilaisia kohtaa rangaistus ja vaino. Vrt. Maanpakolainen.


Suuss’ illan, miss’ ylpeän linnan ma nään,
soi laulelo vanhuksen harmajapään,
ja poskia laulajan kyynelet valaa:
”Ei voiteta rauhaa, jos Jaakko ei palaa.
”Sota kirkkoa raasti ja vaimensi maan,
näät kiistoja, sortoa, vainoa vaan;
ei lausuta julki, mut huokaamme salaa:
ei voiteta rauhaa, jos Jaakko ei palaa!
”Läks uljaina poikani, Jaakko kun huus;
miss’ yksin nyt itken, on kumpua kuus.
Suru eukkoni mursi, hän hautaan jo halaa,
ei voiteta rauhaa, jos Jaakko ei palaa.
”Nyt taakaksi nään elon raskahan tän,
on lapseni poissa ja kruunuton hän;
mut kuolohan säilytän mieleni-alaa:
ei voiteta rauhaa, jos Jaakko ei palaa!”


Lähde: Burns, Robert 1918: Lauluja ja ballaadeja. Suomentanut Valter Juva. Kustannusosakeyhtiö Fundament, Helsinki.