Garibaldin marssi

Wikiaineistosta
Garibaldin marssi.

Kirjoittanut Reitto Stenfors


Sodan ääni kaikkuu: tulta ja miekkaa
Rummut ne soi.
Hoi, uroot veriset, koittakaat kilpaa
Mies mitä voi.
Ja savupilvihin täyttyköön maa,
Ei vapisten käy urhojen astua.
Veriset, vanheentuneet, rohkaiskaa,
Uroin verestä saa tanner kastua.
Kuulkaapa miekat:
Vertä nyt juokaat,
Janovuosia sammuttakaa,
Verivirtoja valmistakaa;
Tehtävänne
Täyttämään,
Tekoanne
Näyttämään:
Vapaus on valloillaan,
Garibald on matkoillaan
Ja itse luonnon voimatki vapisee,
Kun tää sangair vapauden astuilee.
Ruhtinaat roikkaa ja valtiaat voittaa,
Vaikk’ mahtavat.
Sill’ orjuus, häpeä väistyypi hiljaa
Ja kaatavat
Lähteissänsä tyrannein istuimet
Ja vapaus se loistolla vallan saa,
Kun verellään uroot vanhentuneet
Sen vankeudestaan esiin tuottava’.
Uroot kunniaa
Maalta ottakaa
Ja Garibaldi nimeäsi
Ei tuhatvuosikaan taitaisi
Sitä saada
Hautahan,
Eikä voida
Katoomaan.
Hautahan kaks’ maailmaa:
Muinais Ruomi, Greikan maa
On jo vaipunut, on, vaan ei milloinkaan
Nimi ”Garibaldi” sinne vaivukkaan.

Reitto S[ten]f[or]s.


Lähde: Sanomia Turusta 10.2.1871.