Joroisista 27 p. jouluk. 1876
| Joroisista 27 p. jouluk. 1876. Kirjoittanut Gustaf Fredrik Brask |
– Joroisista 27 p. jouluk. 1876. Loppuvan vuoden viimeisellä kuulla oli jotenkin pakkainen, joka kylmi huonoja ja veteen painuneita jäitä vahvemmiksi. Näiden huonous alkoi tuntua ikävälle, eikä kukaan jäiden yli kulkea tarvitsevainen vielä koettanut ja yrittänyt millään tekemisellä auttaa vahvemmaksi lyhyttäkään matkaa. Sopisi vasta, sattuessa syksytalvella senlaisten ilmain kuin nytkin, koetella tieksi jäätä vahvistaa sillä tavalla, että tien paikalle jäälle, joka miehen kannattaa, puh’aistaisiin reikiä niin tiheään yhteen juovaan eli linjaan niin päin kuin tie tarvitaan, että reitistä nouseva vesi ulottuisi toisen reijän vetten yhteen levitä, jonka sitte vähäkin pakkanen jäällä olevan lumen kanssa kylmisi jääksi. Ei se olisikaan tarpeellinen lumettomalle jäälle, sillä se vahvenee vähälläkin kylmällä, ja siinä voidaan hyvästi tuntea vahvat ja huonot paikat. Se työ ei olisi mahdoton ja vahingoittava kulutos yhtenä niiden taloin ja kyläin tehdä, jotka tietä tarvitsevat, sen suhteen kuin kelin odottaminen ja jään huonous viivyttävät töitä ja vetoja. Suot vahvistuvat polkemalla kannattaviksi.
Pitäjässämme, nuoressa ja kasvavassa rahvaassa, heräsi jotenkin hyvästi lukuhalu viimeksi menneellä vuosikymmenellä kun rovastilla oli apulaisena vähän aikaa pastori Cygnæus, joka Joroisissa ollessaan piti huolta lainakirjaston hankkimisesta. Muutama kouluoppilas hänen apunansa askaroitsi ja keräsi pitäjässä asuvalta herrasväeltä vapatahtoisia antoja; ja sanottu pastori itse, kylä- eli kinkerilukuja toimitellessaan, sai antoja talonpojiltakin. Molemmista säädyistä annettiin rahaa ja kirjoja. Sanottu oppilas osti kirjat Aschanin ja kumppanin kirjakaupasta Kuopiosta – muistettavasti vuotena 1859 eli 1860. Kirjoja hoiti, pastorin asettaman laitoksen tavalla, muuan räätäli ilman palkatta ja hänen kuoltuansa sitte hänen veljensä, samasta palkasta, vuodesta 1864 kesäkuussa vuoden 1874 loppuun eli 10 1/4 vuotta. Viimeksi mainitun hoitajan hoitamaan ruvetessa kirjaluettelossa oli kirjain luku yli 400, vaan hän ei saanut takaisin kuin jos puolet. Niitä oli hävinnyt kuin oli usioita kirjoja nijottu yhteen ja hajonnut luettaissa – ja taisi muutamilta jäädä takasin antamattakin huolimattomuudessa eli salaten. Kirjoja lainattiin luettavaksi ahkerasti. Lainaamisen esimerkkiä näytteli herrasväkikin. Vanhat ottivat hengellisiä ja jumalisia kirjoja, nuoret kertomuksia ja tarinoita. Nyt on se kirjasto vähennyt ja huonoksi kulunut, eikä ole hoitajata ilmautunut. Lainakirjasto on lukutaitoa hyödyttävä laitos, vaan lukijat tarvitsisi tottua tietämään yhteisen tavaran suojelus-hyödyn ja tarpeellisuuden, harjaantua rehellisyyteen ja totuuteen; hoitelemaan kirjan puhtautta ja eheänä pysymistä; oppia ymmärtämään kirjan sisällä-pitoa ja opettavaa tarkoitusta j. m. f., joka taito olisi hyvä tuki laitokselle.
Joroisiinkin käypi haju Turkin sodasta, kuin suolat ovat kallistuneet.
Uuden vuoden alettua tulee Joroisissa valituksi uudet kunnan toimitusmiehet, alkamaan toimensa, jotka ovat talonpoika-säädystä. Siitä asti, kuin kunnallishallitus asetettiin Joroisiin, oli lautakunnan esimiehenä muuan nimituomari; kunnan kokousten toimittajana kappalainen eli pastori; hänen jälkeensä vapasukuinen rälsi-hovin hoitaja ja perillinen. Merkillisimpiä yhteisiä toimituksia tapahtui heidän aikanansa: asetettiin rahvas-koulu talonpoikasäädyn opetukseksi, tehtiin sen tarpeeksi kartano ja tarvittavat kalut; kahdella sadalla markalla ostettiin soma paljous Piplian-historioita köyhille; tehtiin uudestaan kirkonlattia ja enin osa muuta sisuslaitosta, jotka maalattiin ja seinät rapattiin sekä katettiin päreillä; korjauksia molemmissa pappiloiden virkatilain kartanoissa ja uusia rakennuksia. Tehtiin Valvotoksen kanavaan silta, vaan ei ole julkista muistovuosilukua pysyväisesti nähtävänä sen kaivamisesta v. 1854 ja suureksi repiämisestä v. 1861; toimitettiin joku aika köyhille lapsille opetusta, johon käytettiin yhteisiä vaivaishoito-varoja ynnä muita pieniä toimituksia. Loppuneella vuodella on pitäjäämme pyydetty viinapuotia, vaan ei sen ottamiseen ole kaikki halulliset. – Tautia, joka on ikäänkuin uusilaatuinen, kuullaan valitettavan; se on rintavaiva ja rintapolte, kuivan yskän tavalla, tyrskyttää henkeä ulos rinnasta; enimmästi on työrahvaassa.