Kapraal Kuren Hauvattaissa
| Kapraal Kuren Hauvattaissa *). (Suomentaminen Fredmanin Lauseista N:o 38). Kirjoittanut Carl Michael Bellman |
- Poisipa tieltä! Kah hosujapa, tupsupäinen,
- Kirveellään liehuu: jo auki koko tie!
- – – Kah piiparikin, viiksikkäinen,
- Vaskisen huilunsak huuliilen jo viel
- Rumpali paukkaa,
- Pohto käypi eilläpäin;
- Huutaa jo kaukaa:
- Seisoppas näin!
- Katoppas tuota! Kuin häijy käsiänsä heitteä,
- Palikkaa viskoo, ja nahkaan paukuttaa;
- – – Kaks’ talrikkia toinen heistä
- Paiskoopi yhteen. Yks’ torveen puhaltaa.
- Yksipä peuhaa
- Rautaisilla pellillään;
- Roiskaa ja reuhaa –
- Teköö hään.
- Kahoppas Pulliain! kuin tihjältään hään astuskelee,
- Itkeinpä lempiäst’ – pehmyt-syväinen;
- – – Ja perästäpä kiiruhtelee
- Kiukas ja Liukas, ja tuokin Hyvöinen.
- Jalkansa muuttaa,
- Kiverinsä kantelee;
- Kuules kuin huutaa:
- Seisatkee!
- Terveppäs Pohto! Etkös mummu neäk, kuin meillen
- Silmänsä iskee, ja nauraa pilkan vuoks’?
- – – Jo tahistaanpa hoipertelee –
- Ett tu, ja ett tu, piek tahti, astuk luoks’!
- Kass’ kuin tuo narri
- Ylpeileeksen lakistaan!
- Valkoiset varret,
- Soappaissaan.
- Lehkolan Kaisa ikkunassaan itkeskelee,
- Hempiä, lempiä, kiero silmäns’ kanss’.
- – – Kanteleensa kihnuttelee
- Krouvairi – nauraa, ja soittaa viulullans’.
- Hulkoisen leski
- Kirjan kanssa, suruissaan,
- Seisoopi tässä
- Juovuksissaan.
- Siittenpä Suntia, siitten Uni-lukkair tuloo,
- Krouvari Juolas, ja krouvair Pulloinen. –
- – – Annas soittaa, jottas kuuluu!
- Rumppali hyrrää, ja pauhaa yhtenään.
- Vähinpä eissä
- Kontaa Lukkair, huitissaan;
- Kantavan, käissä,
- Lapiansa.
- Juonipa kulkoo. Veikko, kuk’ on kuollut näistä?
- Kapraali Kurki, Hämeen jalka-väess’;
- – – Ja siitten käypi, johto-väistä,
- Poikansa nuorin, törö-myssy peäss’.
- Hään kirstun jälkeen
- Käypikin, ja siitten myös
- Juottaja Pälkäin,
- Ja papismies.
- Ja Kapraal’ Kurki hään heitti tupen miekkoinensa!
- Nyt hään on kuolut. – Vai, onko kuollut jo?
- – – Hään viimen mustutt’ viiksiänsä,
- Maaliskuun toisena, männä vuonna jo.
- Näyttäimme uhkeeks’;
- Voan on turhuus elomme –
- Kurki, sun tuhkais –
- Kunnoitamme.
- Perhana vieköön! Seiskee suorat! Oikaistatkee!
- Keännäitkee! – Kunniaksi, kiverien kanss’!
- – – Olallenpas! Soitatkeepas!
- Tarkoitak taivaaseen! Laakaiseppas kanss’!
- Kurenpa seikat,.
- Kiiteläänpä viinan läss’;
- Kiitospa veikot, –
- Vahista täst’!
*) Sillä laulannolla luin: ”Undan ur vägen, se hur Profossen med plumager” &c.
Lähde: Suomi 24.7.1847.