Mukailma

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Mukailma.
(Latinasta.)
Kirjoittanut Horatius


Opi veneisin vesillä
Hallitsemaan haakseasi;
Kierrä rannikon kivikot,
Saariston salaiset luuvot,
Koskessa kovimmat kuohut.
Vältä linnan likeyttä,
Kehno tila kerjäläisen,
Välttää kansan kateutta,
Suurten surkuttelemista,
Keksii keskikertaisuutta.
Kuuset kalleimmat kumoon
Kaataat ilmat kauhiammat.
Vapisevat vuoret vahvat.
Kirkontorit kiehkiämmät
Säältä säretään pikemmin.
Pane päivinä pahoina
Turva toiseen tulollen,
Paraina pahat varaja;
Ilmat meille Ilmarinen
Suojat suopi, tuulet tuopi.
Kuin ei kaiku kanteleesi,
Sovi soittosi iloksi,
Lakkaa heti laulamasta:
Väsyi ite Väinämöinen
Käyrän käsistään viritti.
Asioissa ahtaissa
Mieli pijä miehullinen;
Ole varma vastaisessa:
Konsa kovin koijattaapi
Kopri purjeess kokoon.

J. F. L[agerva]:ll.


Lähde: Kanawa 17.3.1847.