Satulinnani
| Satulinnani Kirjoittanut Edith Södergran |
- Minä katselin sisään filosofin taloon
- ja ymmärsin: hän oli onnellinen.
- Mutta minun satulinnani
- seisovat
- haurailla pylväillä, kuvaamattomina.
- Oi minun satulinnani,
- sortukaa, sortukaa
- kultaiseksi soraksi.
- Rakastan teitä liian paljon – kuolkaa.
- Rakennan teidät jälleen
- vavisten
- surmatakseni teidät – liian ihanat.
- Minun satulinnani,
- te olette kerran seisovat maan päällä.
- Silloin minä vien talttani ja vasarani pois,
- maailma on lopussa minulle.
Lähde: Södergran, Edith 1929: Levottomia unia: runoja. Suomentanut Uuno Kailas. Tulenkantajain osakeyhtiö, Helsinki.