Sotalaulu Limingasta

Wikiaineistosta
Sotalaulu Limingasta

Kirjoittanut Vilho Lampi


Ja Liminka laaja nyt kalpahan tarttui,
poikia liukkaita joukkohon karttui.
Ryssille päätti he kostaa,
Suomelle vapauden verellään ostaa.
Mahtava heill´ on kunto ja voima.
Vahander, tuo päällikkö ylväs ja roima
astui joukkonsa eessä.
Ei heill´ ole silmät veessä.
Härmät, Pitkäset, Juustilat, muut,
he kaikki, joill´ oli lujat luut.
Äitinsä kielloista eivät he huoli,
voittipa sitten tahikka kuoli.
He päättivät antaa Suomelle lunnaat
vapauden kunto, kylämme kunnaat
valtasi, kun he työnsä teki
pyssyistä täyttyi Rampsun reki.
Varmana helle voitto välkkyi
isiensä veri heidän suonissaan läikkyi
Krankan Hannun voitot suuret.
Hältä sai poikamme pelottomat juuret.
Hannun polkua päätti he astua,
silmänsä eivät he antaneet kastua,
siksipä juuri he voitti,
vaikkapa kuolema korvissa soitti.
Ryssät ne Limingassa päätänsä puisti
poikamme kasarmia kohti kun luisti,
ja akat ne ahteelle itki ja huusi,
Okkosen portilla punikkia kuusi
noitui ja kirosi maan sekä taivaan
aikoi panna "lahtarin" laivaan.
"Lahtareita" täällä eivät siedä,
Siperian kolkkaan he aikoi ne viedä.
Mutt´ häviönsä suuren he silmillään näki,
ja nyt koko Suomessa kukkuu käki.
Niin riemastus korkea täyttää rinnan,
on Liminka antanut vapauden hinnan,
kun poikansa parhaat ruhona kaatui,
ja mullaksi mustaksi ruuminsa maatui.
Mutt´ heitä emme me surra saata,
vaan ilomme suuri ei aio nyt laata,
sillä he ne loi Suomelle uuden soiton,
saattoivat maahamme aamun koiton.

Lähde: Vilho Lampi: Sotalaulu Limingasta, noin 1918. Limingan kunnan arkisto. Julkaistu myöhemmin teoksessa Junttila, Marja (toim.): Vilho Lampi: 1898–1936. Ars Nordica 11. Oulu: Pohjoinen, 1998. ISBN 951-749-312-6.