Ulla la bella

Wikiaineistosta
Ulla la bella

Kirjoittanut Gustaf Fröding


Kun ma kasvoihisi katson, Ulla,
ihmemietteet mieleen tahtoo tulla:
Viehkeet Italian niissä nään
ilmeisinä piirre piirteeltään.
Yli pääsi metsät huimin poimuin
– Tyrolin ja Savoyn – hulmuu loimuin.
Kesken tätä hurjaa maisemaa
hattus – Monte Rosa – kohoaa.
Alppein gletsherinä otsas hohtaa
kulmiis saakka, joiden kaaret johtaa
alas laaksomaihin Milanon
sekä silmäis järvein siintohon.
Sulo silmät – Lago Maggioren
ja d’Iseon – oi mua, mailta Boren!
Hurmauneena vaivun kylpemään
suvitaivaan sineen syvimpään.
Jatkuu jälleen vuorijonoin sarja,
se on nenäs Apenniinein harja.
Sorjaa kohottaa se kaarrostaan
korkea Gransasso huippunaan.
Kun luon katseen jyrkänteeltä tuolta,
maisemat ne väikkyy kahta puolta.
Campagna on vieno poskipää,
missä leyhkii paratiisin sää!
Hehku, miss’ on viinivuorten tulta,
hohteen luo ja oranssistoin kulta
– loistoin, värein, vivahduksineen –
ihoos hienoon, suvenlämpöiseen.
Huules hymyy näköpiirin alla,
– Napoli Sorrenton rantamalla –
koti lemmen, kuumain suuteloin,
lumoova ja seijaan surutoin.
Katse niin Messinan-salmen maihin:
Hieno leukas yli harso-kaihin
viittaa kauas sulo Sisiliaan, –
ja jo Napoliin käyn kuolemaan!


Lähde: Fröding, Gustaf 1915: Valikoima runoja. Suomentanut Valter Juva. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.