Vanha Virsi, N:o 318
| Vanha Virsi, N:o 318 Kirjoittanut anonyymi |
| Virren sanoittajan on arveltu olleen Israel Kolmodin, mutta sitä ei ole pystytty todistamaan oikeaksi eikä vääräksi.[1]. |
1.
- Jo joutuu armas aika,
- Ja suvi suloinen;
- Kaunistuu joka paikka
- Ruohoinen, viljoinen.
- Kui meitä lähemmäksi
- Aurinko lähenee,
- Kuollostaan eläväksi
- Taas luonto virkenee.
2.
- Ihanat niityn-sarat.
- Ja laihot laaksojen,
- Ylpiät yrttitarhat
- Puinen viheriäisten,
- Ne meille muistuttavat
- Hyvyyttä Jumalan,
- Kuin kaikki nähdä saavat
- Vuon alla ainian.
3.
- Kauniilla äänillänsä
- Laulaavat lintuiset,
- Eikö myös kielillänsä
- Laulaisit ihmiset? –
- Sielumme vakavasti
- Kiitelkööt Jumalaa,
- Kuin kaitsee armiasti,
- Iloittaa kerralla.
4.
- O Jesu Kriste jalo,
- Riemumme, turvamme,
- Paistava, kirkas valo!
- Hautele rintamme.
- Ja meitä uudistele
- Rakkauven lemmelläs,
- Pois vaivat vierittele
- Meistä Sun kädelläs.
5.
- Sä kaunis, kukoistava
- Saronin kukkainen,
- Sielumme aina avaa
- Hyville avuillen;
- Suo armostas Sionin
- Kasteella kastettaa,
- Kuin ruusu Libanonin
- Hyvälle hajahtaa.
6.
- Suo maan ja meren kantaa
- Kasvuja tarpeeksi,
- Ja niitä meille antaa
- Vuon alla eineeksi;
- Ravitse runsahasti
- Pyhällä sanallas:
- Sitä me hartaammasti
- Anomme armostas.
Lähde: Kuopion Hippakunnan Sanomia 23.7.1859.
Lisätyt viitteet[muokkaa]
- ↑ Tauno Väinölä: 571 Jo joutui armas aika. Taustaa Viitattu 18.4.2019.
Aiheesta muualla[muokkaa]
- Nuotit ruotsinkielisessä Wikiaineistossa: Den blomstertid nu kommer (1929).
- Nuotit virsikirjassa: 571 Jo joutui armas aika Virsikirja.fi-palvelussa.