»Kyllä jälkipelureita on Porin puolessa»

Syrjäseutulaisen näkökulmasta
»Kyllä jälkipelureita on Porin puolessa»
Kirjoittanut Sivukulman Santeri

Kirjoitus julkaistu Paikallissanomissa 9.7.1931, s. 3-4 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/3185070?page=3 / Viitattu 9.2.2026

oli ennen tapana sanoa, kun joku tietoviisas heppuli liiaksi intoutui perästäpäin selittelemään epäonnistuneita asioita tai yrityksiä siinä mielessä, että ne olisi paremminkin saatu järjestymään, jos siinä ja siinä olisi menetelty niin ja niin. Ja noita samaisia »jälkipelureita» tavataan vieläkin — ehkäpä entisti runsaamminkin sillä pula-aika ei ulotu suinkaan niin laajalle, että suurista sanoista olisi puutetta. Ei ollenkaan, sillä nythän meillä vasta sanaiset arkut oikein ovatkin auenneet, ja hyviä neuvoja on pulan johdosta saatu aivan Porvoon mitalla. Nämä neuvot eivät tosin selitä, miten pulasta päästäisiin, vaan ne ovat todella niitä »jälkipelurien» neuvoja, jotka rikkiviisaasti näyttävät nykyisen pulan pohjimmaiset aiheuttajat.

— — Meillä Suomessa on maanviljelijäin luokka ehkä kaikkein eniten joutunut pulasta kärsimään, ja siksi juuri maanviljelijöille on noita »neuvoja» tyrkytettykin. Maasta on noussut suuria ja voimallisia profeettoja, jotka eivät tosin osaa näyttää tietä eteenpäin, mutta kyllä sen sijaan löytävät nalkuttelun aiheita jo menneestä. He selittävät. että maanviljelijä on itse syypää siihen, jos asiat ovat vinossa. On tullut liiaksi uhrattua varoja rakennuksiin, maanparannuksiin, autoihin ja ylellisyyteen. On tullut mentyä takauksiin ja liikeyrityksiin. On maksettu talosta liian paljon j.n.e. Jos — sanovat nämä neuvojat — ei noita edellämainittuja erehdyksiä olisi tehty, niin maanviljelijä ei sanottavasti pulaa tuntisi. Niin nämä viisaat miehet sanovat ja ottavat jaloille kasvoilleen itsetietoisen ilmeen, kuten sopiikin sen, joka on tehnyt elämänsä, suurimman keksinnön.

— Niin oikein. — Hyviä neuvojahan nuo ovat, se tunnetaan ja tunnustetaan. Vahinko vain, ettei niiden varassa päästä eteenpäin, pois pula-ajasta. Ja oikeastaan ei noita neuvoja enää tarvitakaan, sillä jokainen kolauksen saanut maanviljelijä kyllä tietää muutenkin, mikä hänet kumoon tuuppasi. Kokemus nähkääs on kyllä hyvä -— joskin ankara — neuvonantaja. — Sitäpaitsi voidaan tuollaista »jälkineuvojaa» hyvällä syyllä rinnastaa siihen pikkupoikaan, joka tuumi, että »tätikin olisi setä, jos — hm — tädillä olisi viikset». — — —

Oikeastaan eivät tuollaiset neuvonantajat ketään ihmetytä, sillä »ainahan maalla viisaita ollaan, kun merellä vahinko tulee». Se vain kummastuttaa, että missä olivat neuvojat silloin, kun meillä oli nousukausi. —Ei ole montakaan vuotta siitä, kun täällä vielä oli makeanleivän päivät. Rahaa oli, työtä oli, kaikkea hyvää oli. — Silloin ei sopinut rahattoman miehen olla isoisten seurassa, sillä pian silloin huomautettiin, että mikä ulkomaan elävä on sattunut joutumaan ihmisten joukkoon. Ja jos ei jollakulla sattunut olemaan omaa, hienoa autoa, niin ei sellaista ihmistä oikein luettu normaalin kansalaisen joukkoon kuuluvaksi. — Tällöin olisi pitänyt jakaa hyviä neuvoja, sillä järjen ääntä olisi toki tarvittu silloin, kun valtio, kunnat ja yksityiset kilvan koettivat tuhlata rahojaan. — Mutta neuvojia ei silloin ollut. He ehkä katselivat muiden mukana huimaa menoa silmät killillään ja lompuuki rahoja pullollaan. Saattoivat vielä ojentaa kättään ja ilosta säteilevin naamoin lausua, että »katsokaas, hyvät naapurit, miten itsenäinen Suomi rynnistää!» — Ja jos he silloin olisivatkin neuvojaan jakaneet, niin eivät he »jälkipelureita» olisikaan.

— — — Niin, aika on vakava. Pula-ajan vaikutus tunnetaan kautta linjan sen jälkeenjättämistä kipeistä iskuista ja arvista. — Ei tarvita itsetietoisia piiskureita, sillä — vaikkakin arvostelu usein on paikallaan — ei sillä lopultakaan mitään asiaa auteta eteenpäin. Ja toisaalta myös moni on hyvässä mielessä elänyt ajan mukana, erehtynyt ja ehkä kaatunutkin, usein vielä ilman omaa syytään. Mitä hyötyy yhteiskunta noiden sättimisestä? — Ei mitään! Ja muistakaamme, että esi-isämmekin jo ammoin sanoivat: »Älä lyö lyödyn mieltä, särje särjetyn sydäntä!» —

— Mutta pula-ajalla on paljon turmiollisempi vaikutus kuin jonkin yksilön kaatuminen. — Onhan selvää, että jos yksilö kaatuu, niin toinen astuu tilalle. — Mutta jos rahan kaikkivalta pääsee syrjäyttämään aatteellisuuden, niin silloin on tuho edessä. Auttamaton tuho. Silloin on tunnuslauseena itsekkyys ja silloin myös se n.s. »vanha-Erkki» hymyilee tyytyväistä hymyä ja yhdessä italialaisen Macchiavellin kanssa tuumii, että »ennen mies antaa anteeksi isänsä murhaajalle kuin sille, joka koskee hänen kukkaroonsa.» — —

Niin, että valvokaa konsulit — ennenkuin pimeys tulee ja aatteiden valo katoaa!

Sivukulman Santeri