»Toinen postiautovuoro Ikaalisiin»
| Näyttämötaide | Syrjäseutulaisen näkökulmasta »Toinen postiautovuoro Ikaalisiin» Kirjoittanut Sivukulman Santeri |
Kansa tekee kirjallisia töitä |
| Kirjoitus julkaistu Paikallissanomissa 2.11.1933, s. 3. https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1889660?page=3 / Viitattu 15.2.2026 |
Äskettäin sattui käsiini vanha sanomalehdenpala — tietenkin paikassa, missä vanhoja lehtiä intohimottomalla nautinnolla yleensä lueskellaan — ja siinä lehtisuikaleessa oli m.m. seuraava otsikko: »Toinen postiautovuoro Ikaalisiin». Ja otsikon perässä oli pitkänpuoleinen selostus siitä, mitä etuisuuksia uudesta postiautovuorosta koituu. Samalla ohimennen fiksusti kiiteltiin Postihallitusta huomaavaisuudesta ja myötätunnosta ikaalilaisia kohtaan.
Arvoisa lukija on kyllä aivan oikeassa ärähtäessään, että sen tarkastako meitä ikaalilaisten postiautot liikuttavat. Eivät ne meitä liikuta, eivät ollenkaan, sen allepainettukin myöntää. Ikaalilaiset ovat sitäpaitsi melko mukavaa ja fiksua väkeä, joten heille ilman kateutta suo vaikka kolmannen postiautovuoron päivässä. Mutta tuo Postihallituksen epätasaisesti jakautuva höyliys, se väkisinkin pakkaa iisuttamaan.
Olen joskus aikaisemmin morkannut Postihallitusta vanhoillisuudesta, mutta nyt otan »komennon takaisin» ja päin vastoin väitän, että k.o. firma onkin erittäin höyli laitos. Kun se sattuu olemaan anteliaalla tuulella, niin saattaa sieltä tipahtaa kaikenlaisia hyvyyksiä, niinkuin nyt esim. tuo toinen päivittäinen postiautovuoro Tampereelta Ikaalisiin. Eihän noita etuisuuksia tosin kaikille tipahda, sillä niinhän sitä sanotaan, että »kellä paljon on, hänelle pitää lisää annettaman.» Tämä on sellainen sääntö, jota Postihallitus näyttää omantunnontarkasti noudattavan — höyliydessäänkin.
Niin, niin. Toisia lykästää tässä maailmassa, toisia ei. Me suodenniemeläiset saamme turhaan odottaa ensimäistä postiautoamme ja lukea niinkin läheisen kaupungin kuin Tampereen aviisit vähintäin vuorokauden vanhoina. Ja kun me täällä aamulla panemme kirjeen postiin, pääsee se Karkun asemalta lähtemään vähän ennen puoliyötä. ja esim. Laviaan lähetetty kirje viipyy matkalla muutamia vuorokausia. Vaikka ihmekös tuo, Laviaanhan on täältä matkaa kokonainen penikulma!
Oikeastaan on kyllä aivan turha rutista postin hitaudesta, eihän asia siitä kuitenkaan parane. Se on nyt kerta kaikkiaan niin nähty, ettei meille postiautoa anneta, ei ainakaan Postihallituksen alotteesta. Tämä kyllä joskus pakkaa sapettamaan, mutta kun harminsa keskellä ajattelee, että viisisataa vuotta sitten oli postinkulku melkein vielä hitaampaa, niin tulee mieli ikäänkuin keveämmäksi. Pienikin edistysaskel, vaikka se olisi vaatinut, sanokaamme esim. viidensadan vuoden ajan, on sentään lopultakin mieluinen toteamus.
Mutta joskin postinkulussa tapahtuneen kehityksen toteaminen onkin vaikeanpuoleista, niin sitä selvemmin huomaa ripeän edistyksen kulkuneuvojen alalla yleensä, erikoisesti vielä siellä, missä yksityiset yrittäjät toimivat. Esim. linja-autoliikenteessä on ihmeteltävää joustavuutta, jota eivät valtion virastot milloinkaan kykene onnistuneesti jäljittelemään. Rautatiehallitus on jo pitkän aikaa raapinut saivaristoaan linja-autoilijoitten viedessä rautateiltä matkustajat, ja luulenpa, että Postihallituskin saa pian tehdä seuraa. — Nämä linja-autoilijat ne juuri huomasivat Suodenniemenkin postiolojen kaipaavan parannusta, ja eräs heistä — muistaakseni Keto-Seppälä — tarjosi meille auliisti apuaan. Kunnanvaltuustomme kiitti ja puolsi yritystä, samoin luultiin naapuripitäjissäkin tehtävän. Mutta mitä vielä! — Mouhijärven kunnan isät pitivät hevospeliä parempana, ja mikseikäs ei se vaan kovin passaakin mouhijärveläisille. Meidän hevospostimmehan tuo asemalta ensin Mouhijärven postin, joten siellä kyllä saadaan kirjeet ja aviisit kutakuinkin tuoreina. Lampislaisille taitaa hevosposti olla postiautoa edullisempikin, sillä tuskinpa autolla Karkusta posti tuotaisiin.
Joo, joo. Plöröksi meni Keto-Seppälän hyväätarkoittava yritys. Mouhijärviläiset kun tykkäävät kovin hevoskyydistä, ja taitaa muuallakin olla kauramoottorin kannattajia. En tätä sano suinkaan millään halventeeraavalla mielellä, en laisinkaan, sillä hevoselle on kyllä kaikin mokomin annettava sille kuuluva kunnia. Samoin hevoskyydin kannattajille. — Mutta ymmärrättehän, hyvät naapurit, että täällä Hyynilän kankaan takana ollaan hieman kärsimättömiä, kun meidän hevospostimme joutuu pakosta kuluttamaan kallista aikaansa siellä teidän postitoimistoissanne. — Emme me tästä tietenkään voi naapureita syyttää, vikahan on sen n.s. systeemin.
— — —
Niinkuin jo sanoin, on tästä asiasta aivan turha rutista, ei se siitä kuitenkaan vaikene. Mutta tulipahan taas jotakin turistua meille nykytärkeästä asiasta, vaikka hyödyttömästikin. — Jaa, mutta on minulla sentään eräs pieni ehdotuskin tehtävänä herroille sanomalehti-asiamiehille. Ettekö te, arvoisat asiamiehet, voisi pistäytyä edustamienne lähikaupunkien (Tampereen ja Porin) lehtien konttoreissa ja sopia siitä, että k.o. sanomalehdet lähetettäisiin tänne linja-autoilla. Monilla paikkakunnilla on tätä tapaa käytetty hyvällä menestyksellä vuosikausia, ja lehtien lukijat ovat olleet tyytyväisiä. — Tietenkin täytyy sopia yhteisestä lehtienjakelupaikasta, mutta senkin kyllä voinee järjestää. — Niin, että ruvetkaahan, asiamiehet, puuhaan, jotta täälläkin saadaan lukea lehdet tuoreina, niinkuin saavat »Kyröh, Karkuh, Kankuanpiäh ja Ikaalihih»!
Toivoo
Sivukulman Santeri