Äiti sairaalle lapselleen (1936)

Äiti sairaalle lapselleen. Kirjoittanut Heikki Välisalmi

Äidin poju, pikku kulta,

veikö kipu unen sulta?

Älä, äidin ilo ylin,

itke, suljen suojaan sylin.

Oi-joi, kuinka polttaa poski!

Hys-hys, hys-hys kullaistani...

Mihinkä nyt taaskin koski?

Katsos, äiti kääreen pani

otsallesi, helpottaako?

Noin, kas noin, ah, saako, saako?...

Pannaan koko pääkin huppuun...

Koskee, koskee kullannuppuun.

Nyt on valmis, eikö lakkaa?

Voi, kuin pikku sydän hakkaa...

pipi, pipi äidin pieno.

Nuku, viihdy lauluun vieno:

Hyssyn, hyssyn hyypiäinen,

tule metsän menninkäinen,

saavu luokse lapsen kiltin,

pyyhkiele otsaa piltin,

liennä kaunon kärsimystä,

anna unen viihdytystä.

Eikö auta! Hys-hys lasta,

katso, kallis, akkunasta,

äidin nuoren lemmen lunnas,

katso, kuinka kukkii kunnas,

kuinka Luojan päivä paistaa.

Pian poju marjan maistaa

tuolta – näätkö, ahon rinne?

Pian pääsky pääsee sinne,

oppii käymään, juosta jaksaa,

isän, äidin huolet maksaa.

Kohta pulu taaton kohtaa...

Oi-voi, kuinka poski pohtaa!

Älä itke, isä aina

tulee kotiin lauantaina.

Viikkokaudet viertää työtä,

taaskin, jos on onni myötä,

tuopi jotain hyvää sieltä,

ilahduttaa pojun mieltä.

Niin, kas kultu, vaikeinhan,

pieni itkuun väsyi ihan.

Tuohon sinut tuutuun panen,

askareeni aloittanen.

Mitä, mitä, noin miks alkaa

tempoella pientä jalkaa,

miksi silmä sivuun kääntyy,

noin miks suu nyt pienon vääntyy?

Rakas Luoja, kaitse lasta,

estä kultu kuolemasta.

Auta, Herra, siunaan Sua,

jos et kaada kaivattua.

Katso, kädet yhteen liitän,

Sua, Taivahinen, kiitän,

että soit tään onnen meille

elon tuskat kärsineille.

Kuolemasta lapsi päästä,

ota minut, hänet säästä.

Kuolee, kuolee piltti pieno,

viivy, viivy äidin vieno!

Herra, jos sa tahdot kostaa,

kosta mulle, anna ostaa

elo hälle kärsimyksin

minkälaisin tahdot vainen;

murra minut, minut yksin,

säästä, säästä lapsukainen!

– – –

Äidin kyyneliin ei kuumiin

sula suoni kylmän ruumiin.

Taivas, jos sa taisit antaa

avun, miksi kielsit sen nyt?

Miksi kohti tuonen rantaa

syyttä synnitön on mennyt?

Lähde: Välisalmi, Heikki 1936: Täysi päivä: runoja. Kustannusosakeyhtiö Kansanvalta, Helsinki.