”Hyvää joulujuhlaa”
| ”Hyvää joulujuhlaa”. Kirjoittanut Mikko Uotinen |
- Pieni poika repaleissa
- astuu polkuaan,
- käsissänsä kohmenneissa
- kantaa pussiaan.
- ”Joulujuhlaa”, kellot soivat,
- ”joulujuhlaa” kuuset huminoivat,
- ”joulujuhlaa” raikuu laulu, soitto,
- ihmisrinnoissa on ilonkoitto.
- – Poika kulkee väsyneenä,
- jalka horjahtaa,
- tuuli vinkuu yltyneenä,
- nurkat paukahtaa.
- ”Joulujuhlaa”, pyytää poikanen
- astuessaan pirttiin ihmisten,
- saapi murun, toran, hälle ärjyillään,
- ”hyvää joulujuhlaa”, toivoo lähteissään.
- Poika näkee hongat salon
- joulukuusinaan,
- niihin näkee tähtivalon
- luovan loistettaan;
- elon kynttiläinen riutuen
- sydämessä tuikkaa raukallen,
- ”hyvää joulujuhlaa” hälle soipi
- talven tuuli, kylmää tarinoipi.
- Poika murtaa pakkasessa
- leipäpalastaan,
- silmässänsä suruisessa
- kyynel kirkkaanaan –.
- ”Joulujuhlaa” huulet hälle kuiskaa...
- ”huu, kuin kylmä”, tuulen huntu huiskaa –.
- Kulkee – valo loppuu tähtiteistä,
- muistaa äidin tarun jouluenkeleistä –.
- Saapuu kotiin uuvuksissa,
- äiti viluissaan
- sairahana tuskan kahlehissa
- viruu vuoteellaan;
- taittaa leivänpalan äidillensä,
- vuoteen luokse vaipuu polvillensa,
- painuu nurkkaan pehkuvuotehelle:
- ”hyvää joulujuhlaa” kuiskaa sairahalle – –.
Lähde: Uotinen, Mikko [1911]: Sätehiä: runoja. Työväen kirjakauppa, Viipuri.