3 Luku: Perusteet, joka poistavat rangaistavaisuuden tai sitä vähentävät tai enentävät, sekä yritys, osallisuus ja uusiminen

Sotaväen rikoslaki 71/1919.

3 LUKU. Perusteet, joka poistavat rangaistavaisuuden tai sitä vähentävät tai enentävät, sekä yritys, osallisuus ja uusiminen.

30 §.

Mitä yleisessä laissa on säädetty niistä perusteista, jotka poistavat rangaistavaisuuden tai sitä vähentävät tai enentävät, sekä yrityksestä, osallisuudesta ja uusimisesta, olkoon voimassa myöskin tätä lakia sovellettaessa, kuitenkin noudattamalla mitä tässä jälempänä määrätään.

31 §.

Jos se, joka kuuluu sotaväkeen, rikkoo tätä lakia:

1) rivissä;

2) rintaman edessä; tai

3) suurehkossa väkijoukossa; taikka jos

4) esimies käskynalaisen läsnäollessa tekee sellaisen rikoksen, että se voi olla viettelevänä esimerkkinä muille; tahi jos rikoksen tekee

5) joku palvelusta toimittaessaan; tai

6) joku, jota ennen on rangaistu samanlaisesta tai senkaltaisesta rikoksesta;

niin pidettäköön se rangaistusta määrättäessä raskauttavana asianhaarana, ellei tässä edellä mainittuihin seikkoihin katsoen ole erityistä rangaistusta säädetty.

32 §.

Määrättäessä rangaistusta yleisen lain mukaan murhasta, taposta tai muusta toisen pahoinpitelystä, johon sotilas havaitaan syylliseksi, katsottakoon raskauttavaksi seikaksi:

1) että rikoksen on tehnyt majoitettu sotilas talon isäntää tai hänen talonväkeensä kuuluvaa henkilöä vastaan; sekä

2) että rikos tehdään henkilöä vastaan, jolle sotapäällystö on antanut suojeluskirjan tai joka muuten on otettu sotaväen erityiseen suojelukseen.

33 §.

Erittäin raskauttavaksi seikaksi on erikoisesti katsottava:

1) että rikoksen tekee vartiomies taikka kulku-, suojelus-, sotilas- tai saattovartioon tahi muuhun vartiostoon kuuluva henkilö:

2) että joku käyttää väärin sotavoimaa, sota-asetta tai sitä valtaa, mikä hänellä virkansa tai toimensa puolesta on; sekä

3) että rikos tehdään vihollisen näkyvillä tai läheisyydessä taikka sotatoimien alueella, merihädässä, sotaretkellä taikka piirityksen, sotatilan, metelin tai kapinan aikana; kuitenkin ainoastaan mikäli erityistä rangaistusta ei ole edellämainittuihin seikkoihin katsoen määrätty.

34 §.

Jos sotaväkeen kuuluvaa henkilöä on rangaistava palvelusvelvollisuutensa rikkomisesta eikä hän ole ollut palveluksessa kuutta kuukautta kauemmin, katsottakoon tämä, rangaistusta määrättäessä, lieventäväksi seikaksi, ellei häntä jo ennen ole rangaistu samanlaisesta rikkomuksesta.

Jos jotakuta, ennenkun häntä tuomioistuimessa syytetään rikoksesta, on siitä rangaistu kurinpitotoimin, on se huomioonotettava lieventävänä asianhaarana rangaistusta määrättäessä.

35 §.

Jos se, joka on havaittu rikokseen syypääksi, voi näyttää saaneensa siihen esimieheltään käskyn, tuomittakoon käskynalainen rangaistukseen ainoastaan siinä tapauksessa, että hän on poikennut käskystä tai hänen havaitaan ilmeisesti käsittäneen, että hän noudattamalla sitä tulisi rikkomaan lakia tai palvelusvelvollisuuttansa vastaan.

36 §.

Jos sotilas on rikkonut palvelusvelvollisuuttansa vastaan vaaraan pelosta, älköön se vapauttako häntä siitä rangaistuksesta, jonka muuten olisi pitänyt teosta seurata.

Päihtymystä tai muuta sellaista mielenhäiriötä, johon sotilas on itsensä saattanut, älköön palveluksessa tehtyyn rikokseen nähden pidettäkö syynä sellaiseen rangaistuksen alentamiseen, josta yleisen rikoslain 3 luvun 4 §:ssä säädetään.

Jos sotilaan tekemä rikos oli aiheutunut siitä, että esimies tahi esimiehen vertainen oli siinä tilaisuudessa, jossa rikos tehtiin, virkavaltaansa väärinkäyttämällä tahi muuten arvottomalla tahi sopimattomalla käyttäytymisellä rikoksentekijän vihastuttanut, on tämä rangaistusta määrättäessä pidettävä erittäin lieventävänä asianhaarana.

37 §.

Avunannosta sellaiseen rikokseen, josta tässä laissa ei ole määrätty ankarampaa rangaistusta kuin vankeutta, voidaan sotilas myöskin tuomita järjestysrangaistukseen.

Jos esimies on tehnyt rikoksen yhdessä käskynalaisen kanssa; taikka käskenyt, palkannut, kiusannut tai muuten tahallaan taivuttanut tai vietellyt käskynalaisen rikokseen, taikka myöskin, käskynalaisen rikosta tehdessä tai sitä ennen tahallaan neuvolla, toimella tai kehoituksella edistänyt tekoa; katsottakoon tämä rangaistusta esimiehelle määrättäessä, erittäin raskauttavaksi seikaksi.

38 §.

Rangaistus on seuraavissa tapauksissa raukeava:

1) jos vartiomies taikka kulku-, suojelus-, sotilas- tai saattovartioon tai muuhun vartiostoon kuuluva henkilö, torjuakseen häntä vastaan tehdyn hyökkäyksen tai varjellakseen hänen suojeltavanaan tai vartioitavanaan olevaa henkilöä tai omaisuutta, käyttää väkivaltaa ja siinä haavoittaa hyökkääjää tahi surmaa hänet;

2) jos vartiomies, joka on asetettu vartioon sellaiselle paikalle, missä erikoinen varovaisuus on tarpeen, sittenkun hän, hänelle annetun erityisen määräyksen mukaan, aseen käytön uhalla on kahdesti huudolla varoittanut henkilöä, joka tulee lähemmäksi tätä paikkaa kuin mitä on luvallista, mutta tämä ei ole totellut varoitusta, häntä vastaan käyttää asetta ja siinä haavoittaa häntä tai surmaa hänet;

3) jos se, joka on lähetetty ottamaan kiinni rikoksentekijää tai karannutta vankia, haavoittaa tätä tai tappaa tämän, kun hän tekee vastarintaa;

4) jos se, joka kuuluu sotavankien vartiostoon, surmaa sellaisen vangin tai haavoittaa vankia, kun vankien keskuudessa syntyy salakapina tai kapina, tai kun karkaamisyritys on ehkäistävä, taikka kun sotavanki hyökkää vartioston kimppuun tai tekee vastarintaa, kun hän on paennut ja on otettava kiinni, taikka kieltäytyy noudattamasta hänen vankina pitämistään varten annettua määräystä; taikka jos se, joka kuuluu vartioon tai saattovartioon, haavoittaa vankilaan tai vartioitavaksi pantua henkilöä tai surmaa sellaisen henkilön, kun tämä hyökkää hänen kimppuunsa tai yrittää paeta eikä varoitushuudosta ota siitä luopuakseen;

5) jos käskynalainen pakenee taistelusta, ryhtyy ryöstämään, taikka kapinan tai metelin aikana tai merihädässä tahi muussa tilaisuudessa, jolloin sotakuuliaisuuden rikkominen tuottaa suurempaa vaaraa joukon järjestykselle tahi sen tai yleiselle turvallisuudelle, asettuu vastustamaan esimiehen käskyä tai, kun käsky on toistettu, ei sitä heti pane toimeen, ja esimies silloin haavoittaa käskynalaista tai surmaa hänet; sekä

6) jos se, joka kuuluu sotajoukon osastoon tai 3 §:n 5 kohdassa mainittuun suojeluskuntaan tai yhdistykseen, joka on kutsuttu sotaväen avuksi, tällöin laillisesti on käyttänyt asetta ja siinä haavoittanut jotakuta tahi surmannut jonkun.

Ylläluetelluissa tapauksissa älköön sotilas kuitenkaan käyttäkö enemmän väkivaltaa kuin tarkoituksen saavuttamiseksi on tarpeen.

Katso myös

• Edellinen luku: 2 Luku: Tämän lain säätämät rangaistukset
• Seuraava luku: 4 Luku: Rikosten yhtyminen
• Hakemisto: Sotaväen rikoslaki 1919