7 Luku: Valtio-, maan- ja sotapetos, sotavoiman alttiiksijättäminen sodassa sekä pelkuruus ja luvaton yhteys vihollisen kanssa

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Sotaväen rikoslaki 71/1919.


7 LUKU.
Valtio-, maan- ja sotapetos, sotavoiman alttiiksijättäminen sodassa
sekä pelkuruus ja luvaton yhteys vihollisen kanssa.
50 §.

Jos sotilas tekee valtio- tai maanpetoksen, tuomittakoon yleisen lain mukaan, ellei siitä tässä jälempänä ole erityistä rangaistusta säädetty.

51 §.

Sotilas, joka, aikoen surmata valtionpäämiehen, ottaa hänet hengiltä tai sitä yrittää, tuomittakoon valtiopetoksesta kuolemanraistukseen[1] ja menettämään kansalaisluottamuksensa.

Jos sotilas tekee muun valtiopetoksen tai sellaista yrittää, tuomittakoon kuolemanrangaistukseen taikka kuritushuoneeseen elinkaudeksi tai vähintään kahdeksaksi ja enintään kahdeksitoista vuodeksi sekä menettäköön kansalaisluottamuksensa.

52 §.

Jos sotilas karkaa vihollisen puolelle, tuomittakoon hänet kuolemanrangaistukseen tai kuritushuoneeseen elinkaudeksi ja menettämään kansalaisluottamuksensa.

Sama olkoon laki, jos sotilas, joka on joutunut vangiksi, astuu vihollisen sotaväen riveihin. Jos asianhaarat ovat erittäin lieventävät, olkoon rangaistus kuritushuonetta vähintään neljä ja enintään kaksitoista vuotta.

1 momentissa mainitun rikoksen yritys on rangaistava.

53 §.

Joka auttaakseen tai suosiakseen vihollista taikka tuottaakseen vahinkoa valtakunnan tai liittovallan joukoille:

a) saattaa vihollisen valtaan sotaväkeä, kaupungin, sataman, linnoituksen tai muun puolustuspaikan, sotalaivan tai muun aluksen, lentovälineen tai muita sotaväelle tarpeellisia kulkuneuvoja, sotakassan, aseita tai muita sotavälineitä, sotatarpeita, ruokavaroja tai muuta senkaltaista, tahi hävittää tai turmelee jotakin sellaista tai muuta, mikä on tarkoitettu sotaväen tarpeeksi, taikka vahingoittaa vesijohtoa, patoa, sähkölennätintä, puhelinta, rautatietä, siltaa, lauttaa, loistoa, merimerkkiä, meriviittaa tai muuta senkaltaista;

b) estää käyttämästä sotaväkeä vihollista vastaan tahi viettelee sitä menemään vihollisen puolelle tai kapinaan tahi muuhun uskottomuuteen taikka viholliselle pestaa tahi hankkii sotaväkeä;

c) viholliselle ilmaisee sotavoiman suuruuden, tilan, aseman tai liikkeitä, tai niistä tehdyn päätöksen, tahi antaa tiedon hyökkäys- tai puolustusvälineistä, taikka antaa sille kartan, piirustuksen tai muun puolustuslaitosta, satamaa, kulkuväylää tai tietä koskevan tiedon;

d) oppaana tai vakoilijana eksyttää joukon tai aluksen tai osoittaa muuta uskottomuutta, tahi antautuu viholliselle oppaaksi tai vakoilijaksi tahi sille hankkii oppaan tai vakoilijan, taikka auttaa, suojelee tai kätkee vihollisen vakoilijaa;

e) sanansaattajana tai muuta sellaista tehtävää suorittaessaan osoittaa uskottomuutta;

f) viholliselle ilmoittaa tunnussanan tai muun tunnusmerkin taikka sille antaa salakirjoitusselitelmän, signaalikirjan tai sen otteen;

g) antaa esimiehelle tai muulle asianomaiselle henkilölle väärän kertomuksen vihollisesta tai muusta mikä vaikuttaa sodan vaiheisiin, taikka jättää ilmaisematta, mitä hän siitä tietää;

h) levittää joukkojen keskuuteen vihollisen julistuksen tai muun tiedonannon;

i) antaa erehdyttävän signaalin tai merkin taikka kehoittaa pakenemaan;

j) jättää hänelle annetun palvelustehtävän suorittamatta tai oikein toimittamatta;

k) laiminlyö hänelle kuuluvan huolenpidon joukkojen muonituksesta; sekä

l) auttaa sotavankia pääsemään vapaaksi;

rangaistakoon sotapetoksesta kuolemanrangaistuksella taikka kuritushuoneella elinkaudeksi tai vähintään neljäksi ja enintään kahdeksitoista vuodeksi ja menettäköön kansalaisluottamuksensa.

Yritys on rangaistava.

54 §.

Jos kaksi tai useammat ovat keskenään sopineet sellaisen rikoksen tekemisestä, mikä mainitaan 51, 52 ja 53 §:ssä, mutta rikosta tai sen yritystä ei ole tehty, tuomittakoon kukin heistä sellaisesta salahankkeesta kuritushuoneeseen vähintään kahdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi ja kansalaisluottamuksensa menettäneeksi.

55 §.

Jos joku tietää sellaisen rikoksen, josta puhutaan 51, 52 ja 53 §:ssä, olevan tekeillä eikä ajoissa, kun rikosta vielä käy ehkäiseminen, ilmoita siitä asianomaiselle viranomaiselle, rangaistakoon, jos rikos tai sen yritys tapahtuu, kuritushuoneella enintään neljäksi vuodeksi tai vankeudella vähintään neljäksi kuukaudeksi. Ellei hänellä ole tiedossa sellaisia syitä, joilla luulee voivansa näyttää rikollisen syylliseksi, ilmaiskoon kuitenkin, olematta velvollinen mainitsemaan henkilöä, ne seikat, mitkä ovat hänen tiedossaan. Jos hän tämän laiminlyö, rangaistakoon vankeudella enintään yhdeksi vuodeksi.

Jos se, joka on ollut osallisena sellaisen rikoksen valmisteluun, josta 1 momentissa mainitaan, antaa suunnitellusta rikoksesta sellaisen tiedon, että rikoksen ehkäiseminen sen nojalla käy mahdolliseksi, niin voidaan hänet rangaistuksesta vapauttaa.

56 §.

Joka ilman asianomaista lupaa seurustelee vihollisen kanssa taikka vihollisen sotaväkeen kuuluvan tai vihollisen alueella olevan henkilön kanssa vaihtaa kirjeitä tai tietoja, tuomittakoon, ellei teko ole 53 §:n mukaan rangaistava, kuritushuoneeseen enintään kahdeksi vuodeksi tai vankeuteen korkeintaan kuudeksi kuukaudeksi. Jos hän silloin on antanut ilmoituksen, jota vihollinen sitten on käyttänyt edukseen, rangaistakoon kuritushuoneella enintään kuudeksi vuodeksi.

57 §.

Joka, saatuaan tiedon vihollisen liikkeistä tai muusta sotaolojen kannalta tärkeästä seikasta, huolimattomuudesta tai ajattelemattomuudesta jättää siitä ilmoittamatta asianomaiselle henkilölle, tuomittakoon vankeuteen enintään kahdeksaksi kuukaudeksi taikka järjestysrangaistukseen.

Jos hän tahallaan, ei kuitenkaan auttaakseen tai suosiakseen vihollista, on salannut mitä hänellä on ollut tiedossaan, rangaistakoon kuritushuoneella enintään seitsemäksi vuodeksi tai vankeudella vähintään kahdeksaksi kuukaudeksi taikka tuomittakoon viralta pantavaksi.

Jos sellaisesta tahallisesta salaamisesta oli erittäin haitallinen seuraus sotatoimille, olkoon rangaistus kuritushuonetta enintään kymmenen vuotta.

58 §.

Jos se, jolle hänen virkansa puolesta on uskottu tieto sotavoiman suuruudesta tai asemasta, hyökkäyksen tai peräytymisen valmistelusta, linnoitettujen paikkain asemasta, tunnussanasta tai muusta sellaisesta, mikä on pidettävä salassa, on sellaisen seikan ilmaissut, tuomittakoon, jollei se ole tapahtunut pahassa aikomuksessa, virasta erotettavaksi tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. Jos rikollisen teko on erittäin haitallisesti vaikuttanut sotatoimiin, olkoon rangaistus kuritushuonetta enintään kuusi vuotta.

59 §.

Joka sodassa on joukon tai aluksen tiedustelijana tai oppaana taikka sanansaattajana jossakin sotaa koskevassa asiassa taikka toimittaa muun sellaisen tehtävän, mutta toimessaan osoittautuu uskottomaksi, tuomittakoon, jos hän teollaan ei ole tahtonut auttaa tai suosia vihollista taikka aiheuttaa vahinkoa valtakunnan tai liittovallan joukoille, kuritushuoneeseen vähintään kahdeksi ja enintään kahdeksitoista vuodeksi.

Jos rikos tehtiin sellaisin tarkoituksin, olkoon laki niinkuin 53 §:ssä on sanottu.

60 §.

Päällikköä, joka omavaltaisesti poikkeaa sotatoimia varten vahvistetusta suunnitelmasta tai joukoillaan tekee omavaltaisesti liikkeen vihollista vastaan taikka muuttaa joukkojen sijoittelua, rangaistakoon, jos pätevät syyt eivät ole sellaista toimenpidettä vaatineet, virasta erottamisella tai vankeudella vähintään kahdeksaksi kuukaudeksi. Jos siitä oli erittäin haitallinen seuraus, tuomittakoon hän kuritushuoneeseen enintään kahdeksitoista vuodeksi.

61 §.

Joka vihollisen nähden tai läheisyydessä taikka merihädässä omavaltaisesti ottaa itselleen päällikkyyden, joka käskyn mukaan hänen olisi pitänyt jättää toiselle, rangaistakoon, ellei voi näyttää, että toimenpide oli asianhaarain vaatima, virasta erottamisella tai vankeudella vähintään neljäksi kuukaudeksi. Jos asianhaarat ovat erittäin raskauttavat, tuomittakoon kuritushuoneeseen enintään kuudeksi vuodeksi.

62 §.

Joka joukon liikkuessa vihollista vastaan tai joukkoa sijoitettaessa johonkin paikkaan vihollisen läheisyyteen, on ryhtymättä tarpeellisiin ja sotaohjeissa määrättyihin varokeinoihin, tuomittakoon vankeuteen enintään kahdeksaksi kuukaudeksi taikka järjestysrangaistukseen. Jos siitä oli sotatoimille erittäin haitallinen seuraus, rangaistakoon kuritushuoneella enintään neljäksi vuodeksi tai virasta erottamisella tahi vankeudella vähintään kahdeksaksi kuukaudeksi.

63 §.

Joka sodassa, pakotta, räjähdyttää ilmaan tai muulla tavoin hävittää linnoituksen, aluksen tai lentovälineen, naulitsee tykkejä tai muuten saattaa ne kelvottomiksi taikka hävittää tai turmelee vesijohdon, padon, sähkölennättimen, puhelimen, rautatien, sillan, lautan tai muun kulkuneuvon, asevarastoja, sotavälineitä tai muita sotatarpeita tahi elintarvevarastoja, on rangaistava virasta erottamisella tai vankeudella vähintään kuudeksi kuukaudeksi.

Jos teko on tapahtunut rikollisessa, vaikkakaan ei maanpetoksellisessa tarkoituksessa, tuomittakoon tekijä kuolemanrangaistukseen taikka kuritushuoneeseen elinkaudeksi tai vähintään kuudeksi ja enintään kahdeksitoista vuodeksi.

Yritys on rangaistava.

64 §.

Sotavanki, joka tekee teon saattaakseen valtakunnan tai liittovallan joukkoja vaaraan taikka auttaakseen tai suosiakseen vihollista, tuomittakoon kuolemanrangaistukseen.

65 §.

Jos sotavanki, rikkoen antamansa kunniasanan, pakenee vankeudesta tai ennen sodan päättymistä rikkoo niitä ehtoja, joilla hänet on siitä vapautettu, tuomittakoon kuolemanrangaistukseen tahi kuritushuoneeseen elinkaudeksi tai vähintään kahdeksaksi ja enintään kahdeksitoista vuodeksi.

66 §.

Jos joku tietää sotavangin aikovan paeta vankeudesta eikä ajoissa ilmaise niitä seikkoja, jotka hänellä on tiedossaan, taikka jos joku tietäen paosta on suojellut tai kätkenyt paennutta, on hänet tuomittava järjestysrangaistukseen taikka vankeuteen tai kuritushuoneeseen enintään kahdeksi vuodeksi.

67 §.

Jos joku, joka ei ole sotilas, antautuu vihollisen vakoilijaksi, tuomittakoon kuolemanrangaistukseen tahi kuritushuoneeseen elinkaudeksi.

Ulkomaalaista, joka kuuluu sotaa käyvän vihollisosastoon, pidettäköön vakoilijana, jos hän salaa tai valesyyllä sotaväen toiminta-alueella hankkii tai koettaa hankkia tietoja ilmoittaakseen ne viholliselle; älköön häntä kuitenkaan tuomittako rangaistukseen muusta vakoilusta kuin siitä, mistä hänet tavataan.

68 §.

Jos vihollisen sopimuksenhieroja tai hänen seuralaisensa, väärinkäyttäen asemaansa, harjoittaa vakoilua taikka yllyttää valtio-, maan- tai sotapetokseen, karkaamiseen, kapinaan tai meteliin, tuomittakoon kuolemanrangaistukseen tai kuritushuoneeseen elinkaudeksi.

Sama olkoon laki, jos henkilö, joka kuuluu sotaa käyvään vihollisosastoon, edistääkseen vihollisen sotahanketta, väärinkäyttää määräystä tai merkkiä, jonka tarkoituksena on antaa suojaa sairaille tai haavoittuneille sodassa.

Jos joku tietää tässä pykälässä mainitun rikoksen olevan tekeillä, eikä sitä ajoissa ilmaise, rangaistakoon niinkuin 55 §:ssä on säädetty.

69 §.

Joka sodassa levittää huhua, jolla voi olla haitallinen vaikutus sotaväen mielialaan, tuomittakoon vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi tahi virasta erotettavaksi taikka järjestysrangaistukseen.

Jos se tapahtui vihollisen läheisyydessä taikka jos teosta oli sotatoimille erittäin vahingollisia seurauksia, olkoon rangaistus kuritushuonetta enintään kuusi vuotta.

70 §.

Joka taistelussa pelkuruudesta lähtee pakoon ja samalla sanoin tai merkein viettelee toista pakenemaan, tuomittakoon kuolemanrangaistukseen tai kuritushuoneeseen elinkaudeksi.

Yritys on rangaistava.

71 §.

Joka taistelussa tai sellaisen ollessa tulossa taikka kun vihollista on ahdistettava tai ajettava takaa pelkuruudesta pakenee, jättäytyy jälelle joukostaan, heittää pois aseensa tai ampumatarpeensa, tekee hevosensa tai aseensa käyttökelvottomaksi taikka muualla tavoin jättää täyttämättä mitä sellaisessa tilaisuudessa voidaan sotilaalta vaatia, rangaistakoon kuritushuoneella enintään kuudeksi vuodeksi tai vankeudella vähintään kuudeksi kuukaudeksi.

Jos teosta oli sotatoimille erittäin haitallinen seuraus, tuomittakoon kuritushuoneeseen vähintään neljäksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi.

72 §.

Jos päällikkö, kohdatessaan vihollisjoukon tai muuten vihollisen läheisyydessä jättää käyttämättä valtaansa estääkseen hankkeissa olevaa karkaamista tai pakoa tai saattaakseen kuuliaisuuteen sen, joka kieltäytyy menemästä vihollista vastaan, tai jättää ryhtymättä tehokkaisiin toimiin sitä vastaan, joka käyttäytymisellään aikaansaa epäjärjestystä tai pelkoa sotajoukossa, tuomittakoon, sen mukaan miten tärkeät laiminlyönnistä johtuneet seuraukset olivat, kuritushuoneeseen enintään kahdeksaksi vuodeksi tai virasta erotettavaksi taikka vankeuteen vähintään kuudeksi kuukaudeksi.

73 §.

Jos joukko-osasto, rikkoen annetun käskyn, on jättänyt sille osoitetun paikan, antautumatta taisteluun tai, täyttämättä velvollisuuttaan, on vihollisen edessä laskenut aseensa tai antautunut vangiksi, tuomittakoon rikokseen yllyttäjä sekä se, joka siinä on ollut johtajana, kuin myös se, jolla rikokseen osallisista on korkein arvo, kuolemanrangaistukseen tai kuritushuoneeseen elinkaudeksi ja muut rikokseen osalliset kuritushuoneeseen enintään kuudeksi vuodeksi.

74 §.

Päällikkö, joka taistelukentällä laskee aseensa tai vihollisen kanssa sopii antautumisesta, kun on toiveita avun saamisesta tai joukon pelastamisesta muulla tavoin, tuomittakoon kuolemanrangaistukseen tai kuritushuoneeseen elinkaudeksi.

Sama olkoon laki, jos linnoituksen, linnoitetun paikan, laivan tai lentovälineen päällikkö on viholliselle luovuttanut linnoituksen, paikan, laivan tai välineen asianomaisetta käskyttä tai käyttämättä kaikkia tarjona olevia keinoja puolustukseen.

Yritys on rangaistava.

75 §.

Upseeri, alipäällystöön kuuluva sotilas tai siviilivirkamies, joka on vikapää 57 §:n 2 ja 3 momentissa, 63 §:n 2 momentissa, 70, 71, 73 ja 74 §:ssä säädettyyn rangaistukseen, on myöskin, milloin asianhaarat siihen antavat aihetta, julistettava kelvottomaksi maan palvelukseen. Jos joku miehistöstä on tuomittu rangaistukseen 70 tai 71 §:n mukaan, voidaan hänet myöskin tuomita luetteloista poistettavaksi ja julistaa kelvottomaksi enää sotapalvelukseen käytettäväksi sekä menettäneeksi kunniamerkkinsä, sodassa ja sotaretkistä annettuja mitaleja ja ristejä lukuunottamatta. Vapausrangaistuksen kärsittyään voidaan tuomittu, jos hänen on suoritettava asevelvollisuutta, myöskin kutsua työhön puolustuslaitosta varten sen mukaan kuin asevelvollisuuslaissa on sellaiseen työhön kutsumisesta säädetty.


Huomautukset[muokkaa]

  1. pitää olla kuolemanrangaistukseen

Katso myös[muokkaa]