Aamuvaellusta
Ulkoasu
VIII [Aamuvaellusta] Kirjoittanut Kaarlo Sarkia |
- Nousemaan saan vielä voimaa..
- Yöllä tuska puhui: Matka
- päättyi tähän, täst’ et jatka!
- Siitä kun en öitä nuku,
- kun oon vaivan pitkän vanki,
- luvuton on vuorten luku.
- Nousen, elämää en soimaa.
- Elän, vaikka mulla mitään
- muuta ei kuin kuollut usko.
- Akkunaan! horjun – rusko
- nostaa kultavuorta itään –
- pilvipensastojen lehdin
- saartuu taivaat – horsmatarhain
- hohtoisena puuntaa hanki!
- Onni heittää aamu-varhain
- valvevuode, hauta harhain!
- Näkemään sun vielä ehdin,
- aamunnousu, aika parhain!
- Jalkani ma suorin kengin,
- vyötän kupeeni ja lähden.
- Autuus: yön ja varjon rengin
- valo vastaanottaa, hengin
- sädevihmaa päiväntähden!
- Elämäni köyhä, pieni,
- tuskanhiilu hiipumaton,
- ylistän sua lahjas tähden.
- Auvo suuri, arvaamaton;
- kaartuu alla ilmankaton
- aamutieni,
- luvuttomiin toisiin teihin
- kutoutuu. Kuulun heihin,
- jotka luotiin. Poljen polun,
- jonka unho peittää, solun
- ajattomaan, rajattomaan
- maahan, minne käymme kaikin
- Mihinkään en niinkuin omaan
- tartu – kaiken lainaks saikin
- sydämeni, yöt ja päivät
- ilon pilkkein, pitkin murhein.
- Vaella vain mielin urhein,
- sydämeni, kerran näet:
- tuskan rämeet, riemun mäet,
- onnen kunnaat taakses jäivät.
Lähde: Sarkia, Kaarlo 1943: Kohtalon vaaka: runoja. WSOY, Porvoo.