Abel
| Abel Kirjoittanut Mikko Uotinen |
- Niin kovin punaviiriä
- nyt vihaa sortajamme,
- he kauhistuu kun laulaen
- me sitä kohotamme.
- Miks’ pelkää punaviiriä
- nyt meidän sortajamme?
- He verta siinä näkevät
- min riisti rinnastamme.
- Ja laulumme kun kaikuaa
- se hyytää sydäntänsä,
- Kain kuulee ääntä Abelin
- siks’ kauhu silmissänsä.
- Oi liehu, ei vaaraa, vihojen
- sateessa jos nyt kastuu,
- vapisee Kainit katalat
- kun eteen Abel astuu.
Lähde: Uotinen, Mikko 1908: Iltaruskoja. Työväen sanomalehtiosakeyhtiö, Helsinki.