Aika ja ihminen
| Aika ja ihminen. Kirjoittanut Heikki Välisalmi |
Ajan laulu.
[muokkaa]- Ihmettä täynnä
- ja arkana katsovi aika:
- Mi tenho ja taika
- kulkenut täällä
- kamaran kaljun on päällä?
- Alussa vain oli
- autiuden tomua hiukan;
- marron maan minä annoin,
- kasvulta niukan.
- Vesien yllä
- liikkui pimeyden valta,
- kuoleman uhkaa
- uhosi aaltojen alta,
- soissa huurusi
- hallan harmaja peto,
- kalmankouria
- kasvoi kalpea keto.
- Jos oli multaa,
- painui se paasien rakoon.
- Elämä riensi
- tyhjyyden kammoa pakoon.
- Syntyvä kaikk’ oli
- entisen tuhoa, uhkaa.
- Alussa vain oli
- tomua hiukan ja tuhkaa.
- Ihmettä täynnä
- ja arkana katsovi aika:
- Mi tenho ja taika
- kulkenut täällä
- kamaran kaljun on päällä?
- Kuoleman vallan
- ja tomun ja tyhjyyden pelon
- ken on tohtinut poistaa
- ja nostaa ilmoille elon?
- Mikä voimas on ollut ja vaikuttimes,
- mikä, sankari suuri, sun nimes?
Ihmisen laulu.
[muokkaa]- Voi, aika,
- onko sinusta tullut
- höperö ukko,
- kun et sinä muista
- luoneesi ihmistä,
- minua,
- joka en suinkaan ole
- maan tomusta,
- vaan sen vahvimmasta mullasta?
- Minähän en pakene
- paasien rakoon,
- vaan raivaan paadet pois
- omilla käsilläni.
- Ja jolleivät minun käteni
- jaksa niitä nostaa,
- niin minä ne halkaisen
- ruudilla tai sähköllä,
- jotka ovat minun keksintöäni!
- Sillä katso:
- minulla on sekä kädet että pää!
- Ja niin minä olen muuttanut
- sinun tyhjyytesi
- viljaksi
- ja ihaniksi yrttitarhoiksi.
- Sinä luulet olleesi mahtava
- ja ainoa valtias,
- mutta minä olen sinua mahtavampi,
- sillä minä olen ovelampi.
- Minä en usko autiuteen,
- vaan työhön,
- joka on minun voimani
- ja vaikuttimeni.
- Työni vuoksi
- minä olen sankari,
- ja minun nimeni on:
- Ihminen!
Lähde: Välisalmi, Heikki 1936: Täysi päivä: runoja. Kustannusosakeyhtiö Kansanvalta, Helsinki.