Aino neiti
Aino neiti Kirjoittanut Eino Leino |
- Joukolan joen suulla sinisorsa sousi,
- Nurmen kanssa nukahti ja päivän kera nousi.
- Kenpä, kenpä joella Joukolan nyt soutaa?
- Veli nuori veikaten vieri ulapalla;
- Sisko asui enimmäkseen emon siiven alla.
- Kenpä, kenpä joella Joukolan nyt soutaa?
- Veli nuori taistelohon vaati vankempansa,
- Lunnahiksi lupas Aino-siskon armahansa.
- Kenpä, kenpä joella Joukolan nyt soutaa?
- Päivä laski, lemmenkukka sydämmensä sulki.
- Väinö vanha kosimahan neittä nuorta kulki.
- Kenpä, kenpä joella Joukolan nyt soutaa?
- Sydän kielsi, äiti käski – kumpaa tuli kuulta?
- Raitoja hän rakasti ja lempi länsituulta.
- Kenpä, kenpä joella Joukolan nyt soutaa?
- Huojui heinä Joukolan joen rannan alla.
- Impi itki angervo paaden pallealla.
- Kenpä, kenpä joella Joukolan nyt soutaa?
- Aamu koitti, niemen päässä karkeloivan keksi
- Aallotarta kolme – Aino-neiti neljänneksi.
- Murhe, murhe joella Joukolan nyt soutaa.
- Raitoja hän rakasti ja pelkäs pohjatuulta.
- Taisi lunta vanhan päässä talven lumeks luulta.
- Murhe, murhe joella Joukolan nyt soutaa.
Lähde: Grotenfelt, Kustavi (toim.) 1899: Väinölä: Helmivyö suomalaista runoutta. Werner Söderström, Porvoo.