Aino neiti

Wikiaineistosta
Aino neiti

Kirjoittanut Eino Leino


Joukolan joen suulla sinisorsa sousi,
Nurmen kanssa nukahti ja päivän kera nousi.
    Kenpä, kenpä joella Joukolan nyt soutaa?
Veli nuori veikaten vieri ulapalla;
Sisko asui enimmäkseen emon siiven alla.
    Kenpä, kenpä joella Joukolan nyt soutaa?
Veli nuori taistelohon vaati vankempansa,
Lunnahiksi lupas Aino-siskon armahansa.
    Kenpä, kenpä joella Joukolan nyt soutaa?
Päivä laski, lemmenkukka sydämmensä sulki.
Väinö vanha kosimahan neittä nuorta kulki.
    Kenpä, kenpä joella Joukolan nyt soutaa?
Sydän kielsi, äiti käski – kumpaa tuli kuulta?
Raitoja hän rakasti ja lempi länsituulta.
    Kenpä, kenpä joella Joukolan nyt soutaa?
Huojui heinä Joukolan joen rannan alla.
Impi itki angervo paaden pallealla.
    Kenpä, kenpä joella Joukolan nyt soutaa?
Aamu koitti, niemen päässä karkeloivan keksi
Aallotarta kolme – Aino-neiti neljänneksi.
    Murhe, murhe joella Joukolan nyt soutaa.
Raitoja hän rakasti ja pelkäs pohjatuulta.
Taisi lunta vanhan päässä talven lumeks luulta.
    Murhe, murhe joella Joukolan nyt soutaa.


Lähde: Grotenfelt, Kustavi (toim.) 1899: Väinölä: Helmivyö suomalaista runoutta. Werner Söderström, Porvoo.