Akka, joka itki lehmäänsä

Akka, joka itki lehmäänsä. Gananderin Satuja Kirjoittanut Christfried Ganander

Kerran tapahtui se kova onni muutamalle akalle, että hänen paras lypsy-lehmänsä vajousi vetelään suohon, ja kuoli sinne, josta akka tahtoi kokonaan höperöksi tulla, itki yöt ja päivät, ääneensä loilotti ja valitti: ”voi minun Tuorikkini, ei se enään ammoen tule minua vastaan kuin minä huhoilen, ei Tuorikin ääni enään luikaile metsässä, ei sitä enään kaiku vastaan kankahilla.” Tätä teki se höperö akka ja vielä kirkossakin itki katkerasti, kuin kirkkoherra messusi; ja sitä hän teki monta aikaa, niin että häneltä viimein pappi kysyi: ”miksi sinä itket kuin minä messuan?” Akka vastais: ”kuin minä kuulen teidän äänenne – – Ah! – – niin minä muistan minun Tuorikkini – – voi kuinka se oli” – – .

On hulluja kylvämättäkin.

–n–f–n.

Lähde: Oulun Wiikko-Sanomia 27.11.1858.