Arjen lajit kunniaan
| Lentsun kourissa | Syrjäseutulaisen näkökulmasta Arjen lajit kunniaan[1] Kirjoittanut Sivukulman Santeri |
Satokauden mietteitä |
| Kirjoitus julkaistu Paikallissanomissa 13.8.1936, s. 3. https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1889645?page=3 / Viitattu 19.2.2026 |
Nyt on sitten siellä olympialaisissa peli pelattu ja voitot ovat lakkarissa. Suomi pärjäsi nytkin tapansa mukaan hyvin, ja siellä saksmannien maassa niinkuin muuallakin avarassa maailmassa tiedetään jälleen, että täällä kaukana pohjolassa asustaa eri sinnikäs kansa. Eihän se ole pikku saavutus päästä yleisurheilussa toiseksi itse mahtavan Amerikan jälkeen. Sellaisesta saavutuksesta joku muu kansa leuhkisi eri käskystä.
Kyllähän täällä Suomessakin on vähän noin niinkuin »häntää nostettu», on hihkaistu ja hurrattu — ehkä välillä noiduttukin — mutta tuohan kaikki on perin inhimillistä. Vähemmästäkin ihminen innostuu! — Kuitenkin kaikitenkin — voinen erehtyä, mutta siltä minusta tuntuu — kaikesta huolimatta suuri osa kansastamme viis veisaa koko urheilulle. Suomalaisten voitot ehkä nostattavat pienen ilonhäivän päivettyneille kasvoille, mutta kaikki muu urheilullinen touhu ja tohina on ihan yhtäkaikkista. — Juu-u, kyllä tällaisia ihmisiä meillä tapaa paljon, puhuttakoon mitä puhutaan meidän urheiluun innostuneesta kansastamme.
Huolimatta nykyisin vallitsevasta urheilullisesta korkeapaineesta rohkenee allepainettu kovasti ymmärtää noita »välinpitämättömiä» kansalaisia. Heidän mielestäänhän urheilu on sittenkin ikäänkuin sivuasia ja joutohetkien ajanviete elämän ankarassa taistelussa. On yhtäkaikkisen samantekevää hyppääkö joku amerikkalainen neekeri kahdesta metristä vaiko senttiä ylempää tai heittääkö tuiki tuntematon saksmanni moukarinsa karvan verran kauemmas kuin toinen saksalainen. Paljon mieluummin he tahtoisivat kuulla ja lukea keksijästä, joka koko elämänsä uhraten on onnistunut valmistamaan jonkun ihmiskuntaa suuresti hyödyttävän laitteen tai välineen. Samoin uuden puimakone- tai äesmallin keksijä olisi mielenkiintoisempi tuttavuus kuin joku edestä ja takaa valokuvattu nykyaikaisen viisiottelun voittaja.
Mutta saavatkos sitten nämä kansalaiset lukea paljoakaan keksijöistä, tiedemiehistä ja muista ihmiskunnan hyväntekijöistä? — Kittiä kans’! — Sanomalehdet syöttävät lukijoilleen kyllä vahvasti politiikkaa ja kukkuramitoin urheilua, mutta todella suurista saavutuksista mainitsevat korkeintaan muutamalla rivillä. Ei, nähkääs, ole tilaa, sillä politiikka ja urheilu vievät paljon palstoja. Mutta kansan syvät rivit sittenkin vaistoavat, etteivät asiat ole ihan kohdallaan. He iskevät kiinni työhönsä, koska pitävät sen tärkeänä, mutta urheilulle ovat kylmäkiskoisia, jopa joskus suorastaan penseitä.
Ja kuitenkin elää kilpailumieli voimakkaana kansassamme! Ken ei usko tätä, menköön esim. leikkuupellolle, missä vielä vanhaan tapaan työtä tehdään. Siellä on todellista kilpailuhenkeä, vaikkakaan ei voittajaa valokuvata eikä hänen saavutuksiaan lehdissä julkaista. Ja kilpamielessä varsinkin ennen vanhaan kaikki työt tehtiin, tehdäänpä osittain vieläkin, mikä puolestaan on todisteena kansamme urheilullisesta luonteesta.
Mutta nykyajan urheilu tuhansista lajeistaan huolimatta on loitonnut kansasta. Siitä on tullut aivan liiaksi tyhjäntoimittajain keppihevonen ja ajanviete, vieläpä ansaitsemisvälinekin. Ns. työmestaruuskilpailujakin meillä joskus järjestetään, mutta lehdet eivät suurestikaan niiden tuloksia kuuluta. Ja kuitenkin voidaan miehen kuntoa mitata aivan yhtä hyvin ojankaivu-, kyntö- y.m.s. kilpailuissa kuin kaupunkien urheilukentillä.
Suomen Kuvalehdessä oli äskettäin mainio kirjoitus juuri noista työmestaruuskilpailuista ja siinä oli julkaistuna useita eri saavutuksiakin. Kirjoittaja toivoi, että lehdistö kiinnittäisi enemmän huomiota näihin kilpailuihin ja sillä tavalla innostaisi sekä kilpailijoita että suurta yleisöä. — Tämä onkin kannatettava asia. Mikäs olisikaan hauskempaa kuin saada tulokset nousemaan ja vetää tekijämiehet sekä -naiset esille myös siinä työssä, missä valtaosa kansastamme jokapäiväistä leipäänsä ansaitsee.
— — —
Tietenkin urheilu ja reilu kilpailuhenki on kaikin puolin hyväksyttävää ja kannatettavaa. Onhan esim. meidän pieni maamme ja kansamme tullut tunnetuksi etupäässä juuri etevien urheilijoittemme ansiosta, joten tämäkin merkitsee jo paljon. Sitäpaitsi on urheilu nuorisolle monin verroin parempaa ja kehittävämpää ajanvietettä kuin nurkkatanssit ja kortinpeluu, joita tavallisesti eniten harrastetaan juuri siellä, missä urheiluinnostusta puuttuu. — Mutta jos urheilu muodostuu itsetarkoitukseksi jokapäiväisen työn syrjäyttäen, jos etevästä urheilijasta tehdään puolijumala niinkuin nähty ja kuultu on samalla kuin etevä työntekijä unohdetaan, silloin lienee jotakin vinossa. Sillä eiköhän kansan, säilyttääkseen paikkansa auringossa, pitäisi pyrkiä kehittämään itseään muussakin kuin urheilussa.
— — —
Eläköön ja voimistukoon meillä edelleenkin reilu kilpailumieli! Urheilukentillä niinkuin jokapäiväisessä työssäkin. Paljon on meillä mestareita, jotka tunnetaan ja joita ihaillaan, mutta vedettäköön esiin myös ojankaivun, kynnön y.m.s. alojen tekijämiehet! Kun tai jos tri Jukolan kaltainen mies joskus kuuluttaa kansalle suurten työmestaruuskilpailujen vaiheita, niin varmasti myös koko kansa entistä innokkaampana seuraa urheilukilpailujenkin jännittäviä hetkiä.
Sivukulman Santeri
- ↑ Tätä kirjoitusta ei alun perin ole varustettu otsikolla, vaan otsikko on annettu vasta kirjoitusta Wikiaineistoon tuotaessa.