Aune (Arany)
Ulkoasu
Aune. Kirjoittanut János Arany |
Suomentanut Arvid Genetz. |
- Virran reunall’ Aune nuori
- Valkohurstiansa huhtoo;
- Valkoliinaa, hurmehista
- Virta vuolas tempoo, ruhtoo.
- Oi laupias Isä, armahda!
- Kylän lapset sinne kertyy:
- Aune, miksi huhdot tuota?
- ”Vait, tais kananpojan verta
- Hurstiin aivinaiseen vuotaa”.
- Oi laupias Isä, armahda!
- Sinne rientää naapurnaiset:
- Aune, miss’ on miehes, missä?
- ”Elkää, armaat, herätelkö!
- Tuolla nukkuu kammarissa”.
- Oi laupias Isä, armahda!
- Saapuu lain mies: Vankilahan.
- Joudu Aune, rautaan nilkka!
- ”Voi, en jouda, täytyy pestä.
- Hurstistani hurmepilkka”.
- Oi laupias Isä, armahda!
- Syv’ on tyrmä: säde kaita
- Tuskin siihen tiensä löytää;
- Säde pien’ on tyrmän päivä,
- Yöpä täynn’ on hirviöitä.
- Oi laupias Isä, armahda!
- Aune parka päiväkaudet
- Päivää kohti tirkistääpi –
- Valo saa vain toinen silmä,
- Toinen synkkään yöhön jääpi.
- Oi laupias Isä, armahda!
- Pois kun kääntyy, ympärillä
- Tanssii aavehitten kansa;
- Joll’ ei tuot’ ois valkeutta,
- Pelkää hullauntuvansa.
- Oi laupias Isä, armahda!
- Mutta viimein, aian tullen,
- Tyrmän uksi aukeneepi:
- Aune eteen oikeuden
- Asun mukaan asteleepi.
- Oi laupias Isä, armahda!
- Pukuansa järjestääpi,
- Huiviinsakin kääntää huolen,
- Tukan suorii, ettei luultais
- Olevansa mielipuolen.
- Oi laupias Isä, armahda!
- Pöydän vihreen ympärillä
- Lautakunt’ on arvokkainen;
- Sääliväiset kaikkein katseet,
- Tuim’ ei ykskään, moittivainen.
- Oi laupias Isä, ai-mahda!
- ”Aunosein, mit’ oot sä tehnyt?
- Julm’ on kanne, synti suuri;
- Lemmittys, jok’ aikaan sai sen,
- Itse kantaa päälles juuri.
- Oi laupias Isä, armahda!
- ”Hän, mi murhasi sun miehes,
- Huomenna jo mestatahan;
- Sinä, vettä leipää syöden,
- Iäkses jäät vankilahan”.
- Oi laupias Isä, armahda!
- Aune katsoo ympärilleen:
- Onko järkens’ ennallansa?
- Sanan kuulee, oivaltaakin,
- Ei siis viel’ oo suunniltansa.
- Oi laupias Isä, armahda!
- Mut min kuuli miehestänsä,
- Tuntuu oudon-ilkeällen;
- Se vaan selvää, ettei suoda
- Kotiin hänen mennä jälleen.
- Oi laupias Isä, armahda!
- Tuosta kyynel vieremähän,
- Niinkuin kaste liljaselta,
- Taikka niinkuin vierähtävät
- Vesihelmet joutsenelta.
- Oi laupias Isä, armahda!
- ”Hyvät miehet, suuret herrat.
- Päästäkää jo Herran tähden!
- Mull’ on koissa kiire suuri,
- En voi jäädä, sinne lähden.
- Oi laupias Isä, armahda!
- ”Purskui hurme hurstilleni.
- Sen mä poies huhdaltaisin!
- Jos tuo pilkku hurstiin jäisi,
- Kunne kurja silloin saisin!”
- Oi laupias Isä, armahda!
- Silmät yhtyy tuomaritten,
- Valituksen kuultuansa.
- Kaikk’ on hiljaa. Suut on vaiti,
- Äänestävät katseillansa.
- Oi laupias Isä, armahda!
- ”Kotiis lähde. Huhdo pilkku
- Hurstistasi tahratusta;
- Kotiis lähde. Suokoon Luoja
- Siihen voimaa, armahdusta”.
- Oi laupias Isä, armahda!
- Siitä virran reunall’ Aune
- Taaskin hurstiansa huhtoo;
- Valkoliinaa, tahratonta
- Virta vuolas tempoo, ruhtoo.
- Oi laupias Isä, armahda!
- Veri poiss’ on hurstisesta,
- Liina puhdas, mutta turhaan:
- Aune vielä näkee verta,
- Niinkuin tuolloin yönä murhan.
- Oi laupias Isä, armahda!
- Aamust’ yöhön Aune seisoo
- Veessä poukkutuolinensa:
- Murtuu varjons’ aallokossa,
- Tuul’ vie hapset hajallensa.
- Oi laupias Isä, armahda!
- Kuutam’-öillä kirkkahilla,
- Virran väreen välkkyellen,
- Karttu valkee kauas loistaa
- Pontevasti poukutellen.
- Oi laupias Isä, armahda!
- Työtä kestää kesät, talvet.
- Vuosi vuodelt’ yhtä lyytä;
- Päivä paahtaa posket hienot,
- Jalat pienet kylmä hyytää.
- Oi laupias Isä, armahda!
- Tukka, ennen kaarneen-karva,
- Hapsittain käy harmajaksi;
- Rypyt muuttaa muodon kauniin
- Irvinaamaks inhoisaksi.
- Oi laupias Isä, armahda!
- Virran reunall’ Aune muori
- Ryysyänsä huhtoo, huhtoo, –
- Valkohurstin repaleita
- Virta hurja tempoo, ruhtoo.
- Oi laupias Isä, armahda!
Lähde: Unkarin albumi. I. 1881. Toimittanut Antti Jalava. Weilin ja Göös, Jyväskylä.