Aurinko (Paistoi se talvenkin taivaiden yli)

Aurinko Kirjoittanut Eino Leino

Paistoi se talvenkin taivaiden yli,

auringon ankaran syyttävä syli.

Tuli mua vastahan jäässä ja hyyssä,

tuskassa tunteen ja sydämen syyssä.

Pakkanen puhui sen auringon alla.

Kuunteli kuolema, nälkä ja halla.

Kuulipas kuitenkin kolmaskin yössä,

tahto min täyttyy vain tähtien vyössä.

Pois meni, pitkälle kuitenkin kuulin,

kuinka on soitava sorjemmin huulin.

Tavaelen valon tarkoitusta,

mutta ma oon niin pimeä ja musta.

Kolkostun. Katselen auringon kohtaa.

Muille se kultana, hopeana hohtaa.

Aurinko sammuu! Se tummuu, se vaipuu!

Jäljelle jää vain kauneuden kaipuu.

Lähde: Leino, Eino 1949: Kirjokeppi: valikoima runoja alkuperäiskokoelmien ulkopuolelta. Toimittaneet ja selityksin varustaneet Aarre Peltonen ja Eino Kauppinen. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.