Aurinko (Paistoi se talvenkin taivaiden yli)
Ulkoasu
Aurinko Kirjoittanut Eino Leino |
- Paistoi se talvenkin taivaiden yli,
- auringon ankaran syyttävä syli.
- Tuli mua vastahan jäässä ja hyyssä,
- tuskassa tunteen ja sydämen syyssä.
- Pakkanen puhui sen auringon alla.
- Kuunteli kuolema, nälkä ja halla.
- Kuulipas kuitenkin kolmaskin yössä,
- tahto min täyttyy vain tähtien vyössä.
- Pois meni, pitkälle kuitenkin kuulin,
- kuinka on soitava sorjemmin huulin.
- Tavaelen valon tarkoitusta,
- mutta ma oon niin pimeä ja musta.
- Kolkostun. Katselen auringon kohtaa.
- Muille se kultana, hopeana hohtaa.
- Aurinko sammuu! Se tummuu, se vaipuu!
- Jäljelle jää vain kauneuden kaipuu.
Lähde: Leino, Eino 1949: Kirjokeppi: valikoima runoja alkuperäiskokoelmien ulkopuolelta. Toimittaneet ja selityksin varustaneet Aarre Peltonen ja Eino Kauppinen. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.