D.S.: Papiston palkoista

Wikiaineistosta
Papiston palkoista.

Kirjoittanut D.S.



Papiston palkoista.
I
Ehkä tästä asiasta jo on paljon puhmttu, niin ei kuitenkaan wielä kylläksi. Siitä ollaan jotenkin yksimieliset että papiston palkat owat järjestettäwät toiselle kannalle, mutta mitenkä järjestettäwät — siinä kysymys. On luulisi kenenkään järjellisen ihmisen tahtowan puolustaa tätä nykyistä maksutapaa, joka on tuottanut ja tuottaa niin paljon waiwaa ja häpeää papeille ja niin monta sekaannusta heidän ja heidän seurakuntalaistensa wälillä. Kirkkoherroilla esimerkiksi on paljon enemmän tekemistä palkastansa, kuin papillisesta wirastansa. Siinä ei kyllä että heidän täytyy pitää tarkka luku kuinka monta ihmislasta on seurakunnassa syntynyt, tietääkseen waatia kirkkoon ottamus- ja pääsiäisrahat, heidän täytyy myös pitää tarkka luku siitä missä ja kuinka monta wasikkaa, karitsaa, porsasta, warsaa, wohlaa ja hanhea on syntynyt, tietääkseen waatia pikku-kymmenykset (joka wasikalta 12 penniä, joka karitsalta ja wohlalta 6 pen., joka porsaalta ja hanhelta 3 pen.) Siinä ei kyllä että heidän täytyy pitää tarkka luku siitä kuinka monta ripillä käywää henkeä seurakunnassa löytyy, tietääkseen waatia pääsiäisrahat (6 pen. hengeltä), heidän täytyy myös pitää tarkka luku siitä kuinka monta lehmää seurakunnassa löytyy, tietääkseen waatia woinaulat. Samoin täytyy heillä olla pitkät muistokirjat testamentti-lehmistä ja rahoista, itsellisten maksuista ja työpäiwistä, wiljapalkasta, kalakymmenyksistä, morsian kuulutus-maksuista j. n. e.; joihin tulee satunnaiset tulot wihkimisistä ja sairaitten ripityksestä, joka wiimeinen tulo warsinkin on inhottawa. Annettakoon papille sellainen pääpalkka, ettei hänen tarwitse joka eri toimestansa anoa maksua, eikä myös sairaan esim. tarwitse, saatuansa Herran ehtoollisen suuhunsa, awata rahakukkaronsa suun, ja kysyä: mitä se maksaa?
Aika olisi jo jättää nämät kelwottomat maksutawat, jotka owat saattaneet monta monituista hämmennystä, ja oikein kirouksena huokaawat papiston päällä. Joka on hywä kiskomaan, hän saa tämän monimutkaisuuden suojassa ehkä enemmänkin kuin hänelle tulee, mutta arkamielisempi tulee surulla hawaitsemaan kuinka hän petetään ja hänelle walhetellaan. Missä on 20 lehmää, siellä sanotaan olewan 10, missä on syntynyt 20 wasikkaa, siellä sanotaan 2 olleen syntynyt, ja jos kirkkoherra lausuu luulemansa asian oleman toisin, niin on seurakuntalaisten mielikarwaus walmis, hän pidetään ahneena, häntä häwäistään sekä takana että edessäkin. Kun kirkkoherra esim. kysyy onko teillä muita pieniä elämiä kuin wasikoita ja lampaita? niin kuuluu wastaus: ”on kirppuja ja musta kissa, eikö niistä tule kirkkoherralle mitään".
Nämät monellaiset pikku-kymmenykset owat, mitä pikemmin sitä parempi, muutettawat joksikin isoksi kymmenykseksi. Kuinka tämä muutos woisi tapahtua, ja mitenkä wakinaisten pappein palkat olisiwat järjestettämät, sitä katselkaamme.
Tämä papiston palkka-asia ei tule paremmaksi wähäisillä korjauksilla. Se on jo niin wanha waate, että se repee, jos sitä waan paikkaillaan. Perinpohjainen muutos tarwitaan, ja se muutos on, meistä katsoen, tapahtuma seuraawaan suuntaan:
1:ksi owat kaikki kappelit wähitellen häwitettäwät ja joka seurakunta asetettawa itsenäiseksi. Jokaiseen seurakuntaan sopisi asian haarain jälkeen kuulua 5 eli 6 tuhatta henkeä; niin että jokainen seurakunta woisi pitää itsellensä kaksi pappia, kirkkoherran ja kappalaisen. Wähemmät seurakuunat, jotka eiwat woi pitää kahta pappia, olisiwat yhdistettäwät.
2:ksi paitse puustelleja pitäisi kirkkoherralla olla palkkaa 4 000—6 000 markkaa ja kappalaisella 2 400 — 32 000 m., jotka palkat seurakuntalaiset suorittaisiwat niin että joka maanwiljelijä, olkoon hän torppari eli talollinen, maksaisi joka tynnyrin alalta peltoa a) 1 kapan rukiita kirkkoherralle ja ½ kappaa kappalaiselle, ja b) joka tynnyrin alalta peltoa ¼ naulaa woita kirkkoherralle ja saman werran kappalaiselle.
Käsityöläiset ja itseolewaiset maksaisiwat 40 pen. joka hengeltä sekä kirkkoherralle että kappalaiselle.
Katsokaamme mitä nämät maksut tekewät seurakunnassa, jossa on 5 000 henkeä.
Sellaisella maa-alalla, jossa 5 000 henkeä asuu, on tawallisesti noin 6 000 tynnyrin alaa peltoa; — tästä siis tulee:
Kirkkoherralle 200 tynnyriä = 4000 mrk.
75 nau. woita = 500 ”
Kappalaiselle 100 tyn. rukit. = 2 000 ”
75 nau woita = 500 ”
Jos arwaamme siwuwäen 500 henkeen, niin tulee heiltä:
Kirkkoherralle 200 m. Koko palkka siis 3 100 markkaa.
Kappalaiselle 50 m. Koko palkka siis 2 100 ,
Tässä olisi siis pappein koko palkka. He eiwät saisi mitäkään testamenttilehmiä ja wasikkarahoja, eikä mitäkään eri toimistaan, niin kuin wihkimisistä, sairaan ripityksistä, kirkkoonottamisista j. n. e. Ainoasti papin todistuksilla saattaisi olla joku taksa, sillä niitä otetaan tarpeellisiin ja tarpeettomiin, jos ne maksutta saadaan.
Tämä esitetty maksutapa on mielestämme selwä, eikä tuota tappioa, ei suurta kuitenkaan, papistolle eikä seurakunnille. Arwattu asia on ettei mikään tällainen muutos jokapaikassa yhtähaawaa woi tapahtua, mutta monessa pitäjässä kuitenkin nyt jo, ja muissa aina ajan mitalla wähitellen. Likemmät määräykset papiston tuloin ylöskannosta seurakuntain jakamisista ja yhdistämisistä jätämme tällä kertaa.
D.S.


Lähde: Suometar 19/4/1865)

Katso Myös[muokkaa]