Elämää (Raita)
| Elämää Kirjoittanut Toivo Raita |
- En tahdo sortua, vaan ryntään, lyön,
- kun vallat kohtaloni tumman yön
- mun päällen’ painuvat kuin peikkoparvet,
- ja vanhat tuskieni tuimat arvet
- ne aukeevat ja uusia saa rinta,
- kun elämästä raudan raskas hinta
- näin maksettavaks lankee joka hetki,
- ja täyty ei, jos kuinka taisteletki.
- Ah, tääkö elämää on, tuska tää
- ja raivo rajaton ja rinnan jää,
- tää taistelun ja ponnistusten pohde
- ja ohimoille soiva kuumeen hohde
- ja tieto sydämessä, ettei auta
- sen kahlehista muu kuin musta hauta,
- ja että kamppailu on turha suru,
- kun tulos kuitenkin on mullan muru.
- Niin, niin se on, – vain sellainen se on
- mun elon tieni harmaa, lohduton
- ja määrätön kuin mutahaudan povi. –
- Vaan sittenkään ei sortua mun sovi!
- Ma seison sentään keskellä tään sodan
- ja tempaan rinnastani kuolon odan
- ja rynnistän taas vaikka vaaksan verran,
- vaikk’ oiskin sitten kaaduttava kerran.
- Ah, siis te vallat elämäni yön,
- jos lyötte te, niin minä myöskin lyön!
- Jos painatte mua mustimpahan multaan,
- niin sydän tää myös suitsuttavi tultaan
- ja kirvelee kuin kalvan kärki teitä.
- En aivan suotta henkeäni heitä.
- Kun kerran tällainen on osa mulla,
- niin tehkää hyvin, antakaa vain tulla.
Lähde: Käy eespäin: valikoima suomalaista työväenrunoutta. 1957. Toimituskunta Hilkka Ahmala – Toivo S. Järvinen – Vihtori Laurila – Arvo Paasivuori – Raoul Palmgren – Maija Savutie – Olavi Siippainen – Arvo Turtiainen – Heikki Välisalmi. Tammi, Helsinki.