Elämän virta
| Elämän virta. Kirjoittanut Heikki Välisalmi |
I. Virta.
[muokkaa]- Virta vierivi leikiten,
- päivän loistossa päilyy,
- pieni, nouseva pyörre sen
- härjänsilmänä häilyy.
- Kaunis on elämän virta.
- Virta vierivi kiihtyen,
- kilvan pyörtehet kiitää,
- nuori, laulava laine sen
- rannan pieliä liitää.
- Uljas on elämän virta.
- Virta vierivi pauhaten,
- kosken kuohuksi yltyy,
- vinha vauhti ja vimma sen
- tuskin hetkeksi kyltyy.
- Hurja on elämän virta.
- Virta vierivi hiljeten,
- merten helmahan haipuu,
- sinne loppu vi juoksu sen,
- rauhan valtahan vaipuu.
- Tyyni on elämän virta.
II. Lapsi.
[muokkaa]- Lasna lauloin piimäsuuna
- joka aita laulupuuna,
- joka kumpu kuulijana,
- joka tuomi tuttavana.
- Joka korsi, puu ja minä
- ylenimme ystävinä.
- Taikka lauloin piimäsuuna
- katukivi laulupuuna,
- kova tanner kuulijana,
- helohiekka tuttavana.
- Pihan piilipuu ja minä
- ylenimme ystävinä.
- Niin ma lauloin lasna aina
- elon ensi sunnuntaina;
- itkut pienet pilvisäitä,
- hymyt päivän tylväpäitä.
- Elon virta outo veti
- mukahansa mieltä heti.
III. Nuorukainen.
[muokkaa]- Nuori mieli syttyy, leimahtaa ja palaa,
- nuori mieli taivahia halaa.
- Nuori veri vaihteleva, leiskuva ja kuuma,
- nuoren veren riemu se on hurmio ja huuma.
- Nuori laulu syntyy, helkähtää ja elää,
- nuori laulu haavehia helää.
- Nuori halu uhmaella voipi maailmoita,
- vaikkei aina uhmallansa kohtaloa voita.
- Nuori lempi niinkuin taivahista putoo,
- kultaniisi-kankahia kutoo,
- mutta elo harmahia loimiansa luopi.
- Nuoren veren hurma edes valheonnen suopi.
IV. Mies.
[muokkaa]- Mies astuu työhön ankaraan
- ja käyttää kättä luovaa.
- Hän hallitseepi tahdollaan
- ja maailmoita muovaa.
- Täyskypsän järjen, sydämen
- työ ain on miehinen.
- Mies hellii mieltä murtuvaa
- ja heikompaansa puoltaa.
- Jos ihmissielu sairastaa,
- hän lohduttaa ja huoltaa.
- Voi vahva olla hyväkin,
- kun haastaa sydämin.
- Mies valmis myös on taisteluun.
- Kun torvet kutsun soittaa,
- hän unhoittaapi kaiken muun
- ja kaatuu taikka voittaa.
- Täyskypsän toimi elo on,
- tää leikki levoton.
- Mies astuu työhön ankaraan,
- hän lohduttaa ja huoltaa,
- hän taistot käypi tarmollaan
- ja oikeutta puoltaa.
- Täyskypsän järjen, sydämen
- työ ain on miehinen.
V. Kuoro.
[muokkaa]- Maa ja korkea taivas,
- nyt kuulkaa!
- Ihminen, unhoita vaivas,
- ja tuulkaa
- leppeät tuulet.
- Nyt hymniä soikohot huulet,
- me laulun, laulun vietämme juhlaa.
- Sana, sävel nyt voimaansa tuhlaa.
- Nyt, sydän, tunteesi haasta,
- ja, mieli, ilmoita pyytös.
- Ain ihmisen laulu voi olla lohtu ja syytös.
- Voi murhe se olla,
- mi nousee maasta,
- kun ihminen ihmistä tuhoo,
- ja vääryys uhoo,
- ja totuus on tuomiolla.
- Myös riemu se olla voi,
- kun kerran miesten rinnasta soi
- jalo hymni suurelle vapaudelle,
- kun on maailman herrana ihmisen hyvyys,
- teon mittana aatteen ja sydämen syvyys,
- ja veljinä kestetähän elon helle.
Lähde: Välisalmi, Heikki 1936: Täysi päivä: runoja. Kustannusosakeyhtiö Kansanvalta, Helsinki.