Esperanton peruskirja/Kielioppi

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Esipuhe Esperanton peruskirja
Kielioppi
Kirjoittanut L. L. Zamenhof
Harjoitukset
Käännös: Wikiaineisto.


Aakkoset[muokkaa]

Aa, Bb, Cc, Ĉĉ, Dd, Ee, Ff,
a b ts d e f
Gg, Ĝĝ, Hh, Ĥĥ, Ii, Jj, Ĵĵ,
g h kova h i j ž
Kk, Ll, Mm, Nn, Oo, Pp, Rr,
k l m n o p r
Ss, Ŝŝ, Tt, Uu, Ŭŭ, Vv, Zz.
s
š
t
u
lyhyt u
(diftongeissa)
v soinnillinen s

Huom. — Jos painetussa tekstissä tuottaa ongelmia kirjoittaa erikoismerkkejä (^, ̆ ), kirjainta h voidaan käyttää sirkumfleksin (^) asemesta ja ( ̆ ) voidaan jättää kokonaan pois.

Sanaluokat[muokkaa]

1. Epämääräistä artikkelia ei ole. Määräistä artikkelia la käytetään kaikille suvuille, luvuille ja sijamuodoille.

2. Substantiivit muodostetaan lisäämällä juurisanaan pääte o. Monikko saadaan lisäämällä kirjain j yksikkömuotoon. On olemassa kaksi sijamuotoa: nominatiivi ja akkusatiivi. Juurisana, johon on lisätty o on nominatiivi, ja akkusatiivi saadaan lisäämällä o:n perään pääte n. Muut sijamuodot muodostetaan prepositioiden avulla; genetiivi prepositiolla de, datiivi (allatiivi) prepositiolla al, instrumentaali (ablatiivi) prepositiolla kun, tai muulla prepositiolla tarpeen mukaan. Esim. juuri patr, "isä"; la patr'o, "(tietty) isä"; la patr'o'n, "isää"; de la patr'o, "isän"; al la patr'o, "isälle"; kun la patr'o, "isän kanssa"; la patr'o'j, "isät"; la patr'o'j'n, "isiä"; por la patr'o'j, "isien vuoksi".

3. Adjektiivit muodostetaan lisäämällä a sanan juureen. Luvut ja sijamuodot ovat samat kuin substantiiveilla. Komparatiivimuoto muodostetaan lisäämällä etuliite pli (enemmän); superlatiivi muodostetaan etuliittellä plej (eniten). Sana "kuin" kääntyy muotoon ol, esim. pli blank'a ol neĝ'o, "valkoisempi kuin lumi".

4. Kardinaaliluvut eivät muuta muotoaan eri sijamuodoissa. Ne ovat:

unu (1), du (2), tri (3), kvar (4), kvin (5), ses (6), sep (7), ok (8), naŭ (9), dek (10), cent (100), mil (1000).

Kymmenet ja sadat muodostetaan yksinkertaisesti kirjoittamalla numeraalit peräkkäin, esim. 533 = kvin'cent tri'dek tri.

Järjestysluvut muodostetaan lisäämällä kardinaalilukuun adjektiivin pääte a, esim. unu'a, "ensimmäinen"; du'a, "toinen", jne.

Monikerrat kuten "kolminkertainen", "nelinkertainen", jne. saadaan lisäämällä obl, esim. tri'obl'a, "kolminkertainen".

Murtolukujen pääte on on, esim. du'on'o, "puolikas"; kvar'on'o, "neljäsosa". Kollektiivilukujen pääte on op, esim. kvar'op'e, "nelittäin".

Etuliittellä po lisätään numeraaliin merkitys "kukin" tai "kullakin"; esim. po kvin, "viisi kullakin".

Adverbiaalin pääte on e, esim. unu'e, "ensimmäisenä", jne.

5. Persoonapronominit ovat: mi, "minä"; vi, "sinä", "te"; li, "hän" (miespuolinen); ŝi, "hän" (naispuolinen); ĝi, "se"; si, "itse", "itseään"; ni, "me"; ili, "he"; oni, passiivinen pronomini (esim. oni far'as "tehdään").

Possessiivipronominit muodostetaan lisäämällä haluttuun persoonapronominiin adjektiivin pääte. Pronominien taivutus on identtinen substantiivien kanssa. Esim. mi, "minä"; ; mi'n, "minua"; mi'a, "minun".

6. Verbi ei muuta muotoaan luvun tai tekijän mukaan, esim. mi far'as, "minä teen"; la patr'o far'as, "isä tekee"; ili far'as, "he tekevät".

Verbin taivutusmuodot[muokkaa]

a) Preesensin pääte on as, esim. mi far'as, "minä teen".

b) Menneen ajan pääte on is, esim. li far'is, "hän teki".

c) Futuurin pääte on os, esim. ili far'os, "he tulevat tekemään".

ĉ) Subjunktiivin pääte on us, esim. ŝi far'us, "hän tekisi".

d) Imperatiivin pääte on u, esim. ni far'u, "tehkäämme".

e) Infinitiivin pääte on i, esim. far'i, "tehdä".

Kansainvälisessä kielessä on kahdenlaisia partisiippeja: muuttuvia eli adjektiivisia, ja muuttumattomia eli adverbiaalisia.

f) Preesensin aktiivin partisiipin pääte on ant, esim. far'ant'a, "tekevä"; far'ant'e, "tehden".

g) Menneen ajan aktiivin partisiipin pääte on int, esim. far'int'a, "tehnyt"; far'int'e, "tehtyään".

ĝ) Futuurin aktiivin partisiipin pääte on ont, esim. far'ont'a, "joka tulee tekemään".

h) Preesensin passiivin partisiipin pääte on at, esim. far'at'e, "jota ollaan tekemässä".

ĥ) Menneen ajan passiivin partisiipin pääte on it, esim. far'it'a, "tehty"; far'it'e, "tehtynä".

i) Futuurin passiivin partisiipin pääte on ot, esim. far'ot'a, "joka tullaan tekemään".

Kaikki passiivin muodot muodostetaan verbin est (olla) oikeasta muodosta ja tarvittavan verbin passiivin partisiipista; agentti osoitetaan prepositiolla de. Esim. ŝi est'as am'at'a de ĉiu'j, "hän on kaikkien rakastama".

7. Adverbit muodostetaan lisäämällä sanan juureen e. Vertailumuodot ovat samat kuin adjektiiveilla, esim. mi'a frat'o kant'as pli bon'e ol mi, "veljeni laulaa paremmin kuin minä".

8. Kaikkien prepositioiden kanssa käytetään nominatiivia.

Yleisiä sääntöjä[muokkaa]

9. Jokainen sana luetaan täsmälleen niin kuin se lausutaan. Mykkiä kirjaimia ei ole.

10. Sanapaino on aina sanan toiseksi viimeisellä tavulla.

11. Yhdyssanat muodostetaan kirjoittamalla juurisanat peräkkäin yhtenä sanana (pääsana viimeisenä), mutta alkeisoppikirjoissa sanat erotetaan toisistaan heittomerkillä ('). Kieliopilliset päätteet lasketaan itsenäisiksi sanoiksi. Esim. vapor’ŝip’o, "höyrylaiva" koostuu juurisanoista vapor, "höyry", ja ŝip, "laiva", sekä substantiivin päätteestä o.

12. Jos lauseessa on yksi kieltosana, toista ei lisätä.

13. Ilmauksissa jotka vastaavat kysymykseen "minne?", sanoille annetaan akkusatiivin pääte; esim. kie'n vi ir'as? "mihin sinä menet?"; dom'o'n, "kotiin"; London'o'n, "Lontooseen", jne.

14. Jokaisella kansainvälisen kielen prepositiolla on tarkkaan määrätty, kiinteä merkitys. Jos on tarpeen käyttää prepositiota, eikä merkityksestä ole selvää mitä prepositiota pitäisi käyttää, käytetään sanaa je, jolla ei ole kiinteää merkitystä; esimerkiksi ĝoj'i je tio, "iloita siitä"; rid'i je tio, "nauraa sille"; enu'o je la patruj'o, "koti-ikävä, kotimaan kaipuu". Kaikissa kielissä käytetään erilaisia prepositioita tällaisissa epävarmoissa tilanteissa. Kansainvälisessä kielessä yksi sana, je, riittää kaikkiin tapauksiin. Sanan je sijasta voidaan myös käyttää akkusatiivia ilman prepositiota, jos merkityksen selkeys ei kärsi siitä.

15. Niinkutsutut "lainasanat", ts. sanat, jotka on otettu suureen osaan kielistä yhdestä ja samasta lähteestä, eivät muutu kansainvälisessä kielessä muuten kuin sen oikeinkirjoituksen omaksumalla. Tämä sääntö pätee pääsanoihin, mutta johdannaiset on parempi muodostaa kansainvälisen kielen kielioppisääntöjä käyttäen. Esim. teatr'o, "teatteri", mutta teatr'a, "teatraalinen" (ei teatral'a).

16. Artikkelin a ja substantiivien pääte o voidaan joskus pudottaa pois ja korvata heittomerkillä; esim. de l'mond'o tai de la mond'o; Ŝiller' tai Ŝiller'o.