Feniläiset

Feniläiset. Kirjoittanut Julius Krohn

Voi kansa raukka, onneton,

Jok’ kuoll’ et voi, et elää saa,

Vaan niinkuin haahmo rauhaton,

Viel’ astut paikkaas kotoisaa!

Sun poikas parhaat, uljaimmat

Armotta Saksilainen löi,

Ja nurmikkosi vihannat

Hän saaliiksensa kaikki vei.

Maat, joita kynnät orjana,

On esi-isäis vanhat maat;

Sä vierahana astua

Perintöäsi omaa saat.

Vaan parhaan aartees – ainoan

Mi ryöstäjältä jäänyt ois,

Sun kieles armaan, ihanan,

Sä, houkka, itse vaihdoit pois.

Ja avu jaloin maallinen,

Omahan maahan rakkaus,

On sulle, Erin kurjainen,

Vaan kova, julma kirous.

Sen liekk’ ei taida lämmittää,

Ei valoa se sulle suo;

Se polttaa vaan ja hävittää,

Ja mustaksi sun nimes luo.

Voi kansa raukka, onneton,

Jok’ kuoll’ et voi, et elää saa,

Vaan niinkuin haahmo rauhaton

Viel’ astut paikkaas kotoisaa.

Lähde: Koitar: Savo-Karjalaisen Osakunnan albumi. II. 1873. Savo-Karjalainen Osakunta, Helsinki.