Siirry sisältöön

Gustaf Frödingin omatekemä biografiia

Wikiaineistosta
Gustaf Frödingin omatekemä biografiia.

Kirjoittanut Gustaf Fröding


Olen yli 33 vuoden[1] enkä niin muodoin ole juuri mikään »nuori runoilija», vaikka minua siellä täällä on niin kutsuttu. »Nuori runoilija» en ole koskaan ollut, ja siitä olen iloinen, sillä mahtaa olla vaikeata säilyttää tasapaino kirjallisen turhamielisyyden markkinoilla, kun ei vielä ole kehittynyt itsearvostelemisen asteelle. Kirjoittelin tosin lauluja silloin tällöin kasvavana nulikkana ollessani – enimmäkseen parodiioja ja ylioppilasmaisia toverilauluja, jotka laadultaan eivät olleet erittäin »ylösrakentavia». Mutta vasta kun lähestyin 30 vuotta ja pysyväinen tauti erotti minut muusta maailmasta, satuin kyhäämään kokoelman runoja[2] kylliksi suuren julkaistavaksi. Se olisi luultavasti saanut vaeltaa samaa tietä kuin monet vertaisensa, ellei runojen joukossa olisi ollut pöllömäinen positiivirenkutus »mister Johanssonista».

Positiivimaku on nyt kerran kaikkiaan yleisimmin levinnyt, ja minun kirjastani tuli kansalle niin mieluinen, että siitä saattoi ilmestyä toinen painos. Mister Johansson on tuottanut minulle kosolta kunniaa – muun muassa tulin mainituksi kandidaattina Ruotsin Akatemiaan niinkuin »runoilijakuningas» Ahlstrand ja »runoilijanuorukainen» Chronvall.


Minun elämäni vaiheet eivät ole olleet erittäin runolliset. Olin sangen laiska ja saamaton koulupoikana, sangen laiska ja leväperäinen ylioppilaana. Ainoa opinnäyte, jonka olen suorittanut, oli muuan tutkinto professori Svedeliukselle, joka tutkinnon aikana ääneen lausui mielipiteensä minun persoonastani. »Tuosta ei minun nähdäkseni tule opintähteä; – tuo oli varmaan eilen juomingeissa, hänhän vastailee nurinpäin kuin kävisi unissaan» j. n. e. Me nauroimme molemmat, kun puristimme toistemme kättä erojaisiksi, ja toivoimme kohtaavamme toisemme tutkinnossa, josta ei tullut mitään. Vanha professori oli muutama vuosi sen jälkeen laskenut kummallisen, mutta rehellisen päänsä lepoon, ja minä olin joka tapauksessa sitä ennen lähtenyt yliopistosta räätälilaskujen ja vuokravaatimusten ahdistamana.

Sen jälkeen on olemmassaoloni ollut sangen epäsäännöllinen, osaksi olen toiminut kirjallisena köyhimyksenä osaksi aputoimittajana Karlstadstidningissä, joka on minua aina kohdellut sangen sävyisästi, niin vallaton, epätasainen ja laiska kuin kynäni on ollutkin.

Sanomalehtimiehenä olen saanut kärsiä useita kovia kolauksia. Kerran sekoitin hullun talonpojan lapsenruokkojuttuun oikeusosastossa. Tuo hullu talonpoika tuli vaatimaan korvausta, mutta meidän onnistui lepyttää hänet, niin että hän tyytyi nöyrään oikaisuun. Kerran olen keksinyt historiantakaisen veneen kivikaudelta, joka sittemmin havaittiin nykyaikaiseksi vesialtaaksi. Vähintäin kolme kertaa olen kirjoittanut nekroloogin Stanleysta, joka elää vieläkin. Kerran olen käynyt Arvikassa ja arvostellut seuranäytelmää – sillä seurauksella, että paikkakunnan lehti uhkasi minua selkäsaunalla, jos vielä näyttäytyisin heidän kauppalassaan.

Nykyään valmistaudun Karlstadin kaupungin juhlarunoilijaksi ja olen jo kirjoittanut pitkän ja ikävän proloogin eräisiin teaatterin avajaisiin. Samoin olen minä sangen käytetty albumirunoilijana – erittäin hauska toimi!


Niin, tässä se olisi se pyydetty omatekemäni biografiia, paras, jonka toistaiseksi voin saada aikaan. Kun ennätän tulla kyllin kuuluisaksi ja ihmisviholliseksi, kirjoitan minäkin minun »Beichte eines Thoren».

  1. Tämä kirjoitettiin ennen joulua 1893.
  2. Sen jälkeen kun tämä kirjoitettiin, on Fröding julkaissut uuden runokokoelman ”Nya Dikter” ja juttukokoelman ”Räggler å Paschaser” Vermlannin murteella.


Lähde: Fröding, Gustaf 1895: Valittuja runoja: kokoelmista ”Guitarr och Dragharmonika”, ”Nya Dikter” ja ”Räggler å Paschaser”. Suomentanut Yrjö Weijola. Tarkastanut ja lyhyellä luonteenkuvauksella varustanut Kasimir Leino. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.