Hää-runo

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Hää-runo.

Kirjoittanut Isak Hirvonen


Kasvoi kukka kuusikossa,
Yrtti kaunis korven luona,
Sivulla sinisen lammin,
Puron pienen poukamalla.
Sen olj kevät kylvänynnä,
Kesä kaikin kasvattanna
Taivon suomassa sateessa,
Pouta-ilman ihanteessa,
Päiväkullan paistehessa,
Kuu-kullan kumottellessa;
– Oman enkelin elossa,
Vartiansa valvonnassa,
Kasvoi varrelle vakainen
Tyttöydelle tyyni impi.
Tuonpa poimi poika nuori
Hyväonninen osasi:
Osasi omenan saada,
Onnen ikuisen omata,
Poimi puna-puolukaisen,
Mesimarjan maasta otti,
Korjasi kukan kotiinsa,
Kaunokaisen kammioonsa.
Tuosta nyt tässä talossa,
Tässä yljän asunnossa
Asuupi ilo ylinnä,
Onni kaikkien osana;
Täst’ on virttä vierahilla
Ilo – omassa pereessä.
Näin se nyt on näissä häissä,
Näissä paraissa pidoissa:
Sulhaselle suomisiksi,
– Ilot Isännän iloitsi, –
Morsialle maineheksi,
– Olot Emännän eloiksi: –
Tulit tyttö tyynelästä,
Kultalasta kullan kukka,
Isäkullan ikkunalta,
Äidin paarmoilta parahan.
– Oo nyt siunaten sidottu,
Antamalla omistettu
Oman sulhosi sylihin,
Oman miehen Miehelähän:
Pauloilla palavan lemmen,
Siteillä siunatun lemmen,
Ketjuilla kestävän lemmen.
Joka aamun alkamalla,
Kunkin päivän päättymällä
Onni uusi, uudet armot
Olkohon omat osanne!
– Sulle Sulhanen sanomme,
Morsiamelle mainihimme!!

Kansalainen [Isak Hirvonen].


Lähde: Savo 18.3.1885.