Hääruno Astrildista

Hääruno Astrildista Kirjoittanut Gabriel Calamnius

Minä Savon Suomalainen,

Kainuhussa Karjalainen,

Tulin tiettyhyn talohon,

Kaunihisen kartanohon,

Kuulin siellä kumman äänen,

Tomun totisen tohinan:

Vaimo parat paksulliset

Niinkuin pörhöiset pirisit,

Piiat pienet, pikkaraiset,

Pitkin seiniä sirisit.

Kohta kysyin kohtapäätä

Tuommoisen tohinan syytä,

Johon vastais vaimopuoli,

Martan töitä toimittava:

»Nyt on Astrild astununna,

Talohon tomulla tullut,

Joll’on vasamat vakaiset,

Ampuneuvot ankarimmat,

Joll’on piikit niinkuin piilit,

Teräviksi tehdyt nuolet.

Niill’ on tullut tappeluhun,

Kilvan nymfien kisahan,

Sysännyt sydämmen kautta,

Talon tiettyä tytärtä,

Karannunna kantapäille,

Aivan astunut likelle,

Ett’ on hieno niveltynyt,

Niveltynyt nilkkaluusta

Jalka neitosen jaloimman,

Meidän Marian mainittavan.

Siit’ on meteli majassa,

Huhu siitä huonehessa,

Siitä kaikku kartanossa,

Sill’ on meillä mieli panna

Ansat Astrildin etehen,

Ett’ei kauvas kartanosta

Juokse aivan joutuisasti,

Mutta pahan parantaapi,

Sydämmen sitoopi syrjän;

Löytää tästä lääkityksen,

Hienoimman hivellyslangan

Sydämmelle särjetylle,

Nilkoille niveltyneille.»

Tuossa viivähdin vähäisen,

Katsoin naisten naalan päälle.

Katso, Astrild ainokainen

Oli saatu satimehen,

Kussa luki lääkitykset,

Kiivahasti kirjoitukset,

Kuinka pitäisi parata

Sairahaksi saatettua.

Sairas kuin sanoman saapi,

Katsomahan kapsahtaapi:

Jonka Astrild ainokainen

Sivuupi sylihin kohta,

Kaikki haavat hauteleepi,

Kipupaikat parantaapi,

Sydämmen sitoopi syrjän,

Jatkon jalkahan paneepi!

Tuopa sydäntä sukaisi,

Munkin mieltäni mutaisi!

Runoihin rupesin kohta,

Lattialla laulamahan:

Kiitos Astrild ainokainen

Hyvin aivan ampumasta,

Paremmin parantamasta,

Kiitos, kiivahin sodassa,

Taitavainen tappelussa!

Siitä kannan kallollesi,

Siitä painan pääsi päälle

Kruunun kullasta kudotun,

Palmupuista palmikoitun,

Toivotan todella sulle

Onnen kaiken olkapäille!

Lähde: Grotenfelt, Kustavi (toim.) 1899: Väinölä: Helmivyö suomalaista runoutta. Werner Söderström, Porvoo.