Siirry sisältöön

Harpunsoittaja ja hänen poikansa

Wikiaineistosta
Harpunsoittaja ja hänen poikansa.
(»Asesepästä».)
Kirjoittanut Viktor Rydberg


Kulku kangastiellä näin
raskas poutasäällä,
poika mulla sylissäin,
harppu olkapäällä;
harppu väsyi helkkynään,
poika hiekkaan pehmeään.
Saakoon harppu hoivan,
Gunnar levon oivan.
Päivänmatkan metsämaa,
Herran honkahuone,
viilein varjoin aukeaa –
viivyn, katson tuonne.
Gunnar kuulee solinan,
kuulee sirkun laulavan,
honkain huminoivan,
uneen tuo se hoivan.
Saapuu yö, käy henkimään
viima pitkin ojaa;
tähdet syttyy, vienon pään
poika minuun nojaa.
Tähtein luulen tuikkivan:
»Gunnar, leikkiin tulehan!»
enkellauluin soivan
mieleen unelmoivan.
Moni lähde kumpuaa
vaiheill’ elon teiden.
Yksi on, mi virvoittaa:
lähde kyyneleiden.
Tuttujas se vielä lie –
Gunnar sivu liejun vie
mailta polun loivan,
käsi Kaikkivoivan!
Päänsä pystyyn kuusi loi –
kostoks kaatajalle
sulo lämmön, valon toi
kurkihirren alle.
Gunnar! kasvun niinkuin tuon,
jalon kuolon saavan suon
kautta Kaikkivoivan
laulunlapsen oivan.


Lähde: Rydberg, Viktor 1906: Valikoima runoelmia. Suomeksi toimitti Valter Juva. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.