Hautaus (laki)

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Vuoden 1686 kirkkolain 18. luku[muokkaa]

[Paimion rovasti Henrik Floriuksen suomennos kirkkolaista, ns. karoliinisesta kirkkolaista, ilmestyi vuonna 1688 nimellä Kircko-Laki Ja Ordningi. Alkuperäisen Ruotsin valtakunnan kirkkolain 'Kyrkio-Lag och Ordning' vahvisti Kaarle XI vuonna 1686.]

XVIII. Lucu.

Christilisest Hautamisest.

§. I. Ne jotca Christilisesti elänet owat / pitä / cosca he tästä Mailmast poiscuolewat / cunniallisest ja cohtulisel tawalla Hautaan toimitettaman. Heidän Cuolemans ilmoitetan Sarnastuolil lähin seurawaisna Sarnapäiwänä / eli Rucous hetkenä / Kijtoxella Jumalan tygö / joca sen edesmennen armollisesti pelastanut on / nijn myös Rucouxella nijden Murhellisten lohdutuxen edestä. Cuolluitten jälken pitä soitettaman yhdel eli usiammal Kellolla / cuin cungin Sädylle meidän Ordningitten woimalla myöden annettu on / ei jongun taickauxen tähden / waan sillä ilmoitta sen Cuollen ero / eli tääldä poislähdendötä / ja ylöskehoitta Christilisiä Ajatuxia Cuolewaisest monosta / nijden tykönä cuin elämään jälken jäänet owat.

§. II. Cansa pitä myös manattaman / että he ojendadawat itzens Maahanpaniaisis ja Peijaisis Meidän Asetustem ja Sätyim jälken / ja laittawat itzens Tilans ja Säätyns jälken / andain poisolla callit Ruumin Arcut ja Käärimiset; Joiden tykönä tästedes / ainoastans muutamat harwat lähimmäisest Sugusta / ja ei yhtäkän muita / pidettämän ja cutzuttaman pidä.

§. III. Walwintuwat pitä peräti poispandaman / ja ainoastans jocu harwa wuorottain walwoman / ja waarin ottaman Ruumista / ettei mitän sopimatoinda sille tapahduis. Ruumin Arckuin kijnnipanemises pitä wisu waari ja carte pidettämän / cosca ei juuri wahwaa ja täydellistä Cuoleman merckejä ole.

§. IV. Cosca Ruumit wiedän Kirckoon / siellä oleman sijhenasti cuin Maahan paniaiset pidetän / nijn se pitä tapahtuman hiljaisudes / ilman caiketa Processit / (saattamista) ja custannusta / eikä yhtän muuta pidä saattaman / cuin ne jotca candawat / ja muutoin täyty siellä olla toimittamas. Jos jocu tätä wastan ricko / se tehkön sacko Kirkoon 500. dalarit Hopia Raha / ja Waiwaisille juuri niin paljo. Ei yhtäkän Ruumista pidä ylitze puolen Ajastaica hautamat pidettämän / jos ei sitä suuremmat ja corkiamat Syyt ole pidembäm ylöslyckämiseen. Se wäärinkäyttämys tule myös tällä peräti poiskieltyxi / omast tahdosta laske Rumita Hautoin / ja anda ne aina edespäin olla Hautamata; samalla muoto anda ne / sijttecuin ne yhdes paicas owat haudatut / jällens toisen paickaan Processillä Hautaan maahan laske; caicki yhtäläisel Rangaistuxella / cuin täsä ylömmä mainitan.

§. V. Papeilda pitä myös tällä totisest ja Rangaistuxel kieltty oleman / menemäst cotia Cartanoihijn / joista Ruumit uloscannetan / nijtä ulosweisamast / eli myös josacusa jotain Cotosaarna pitämäst. Sentähden pitä nijden / jotca Cuolleitans tahtowat anda haudata / elickä nijn warhain samana Päivänä / eli jos tie nijn pitkä ja työlläs on / Päivä ennen / tuoman Ruumit Kircon tygö / nijn ettei määrätty Jumalan Palwelus / ja Catechismuxen tutkimus / estetyxi / eli ylitzen totutun Ajan ylöslykätyxi tulis.

§. VI. Jos Ruumis haudatan Kirckoaitaan / nijn ei pidä sitä ensin Kirckoon cannettaman / sijnä seisoman / sijhen asti että Sarna pidetty on / ja sitte jällens uloscannettaman Hautan / waan cohta maahan laskettaman ja haudattaman; Ja sen jälken mennän Kirckoon Sarna cuuleman. Jos Ruumis haudatan Kirckoon / nijn seisocan Sarnastuolin cohdalla / nijncauwan cuin Sarna pidetty on / ja sijtte hautaan maahan laskettacan.

§. VII. Personaliat (Elämäkerran kirjoituxet) pitä coconpandaman ja sowitettaman itzecungin Elämäkerran jälken / ilman pitkätä puheta / ja turha ylistystä ylitzen ansion.

§. VIII. Haudat Kircosa pitä oleman Colme Kynärätä sywät / ja ei ylömä Permandota corotetut / Wäen wapan käymisen estexi. Ne pitä myös Mullalla jällens täytettämän / eli muutoin hywin kiinnisuljettaman ja pääldä peitettämän. Kirckoaidat pitä ymbärins ratettaman / ja hywin warjellut cunniallisest pidettämän / nijden tähden / jotca nijsä lepäwät; Sentähden owat Seuracunnan Jäsenet welwoliset / cukin edestäns ulostekemän / mitä Kirckoaidan rakennuxeen tarwitan / jos he tahtowat Rangaistusta wältä / cuin Pitäjän cocouxes wastahacoisten päälle pandaman pitä.

§. IX. Äsken syndynet Lapset / jotca ei ole Castetta saanet / heidän picaisen cuolemans tähden / pitä saaman nautita Wanhimbains Hautasian / ja Papin oleman sijnä läsnä / heittämäs Mulda nijden päällä / ja lukeman Rucouxen.

§. X. Ne Lapset jotca Äpäränä syndywät ja murhatan / pitä pandaman taemba Kirckoaitaan.

§. XI. Ne jotca owat wierast Religionist / eli Uscosta / ja cuolewat täsä Waldacunnas / nautitzewat kyllä Kirckoaidan ja Hautasian / Waan ei Schoulua / weisamista eli Ruuminsarna.

§. XII: Nijden Hautamisen cansza / cuin owat edesäns pitänet Jumalatoind Elämäkerta / ja cuolewat suuris Syneisä / ei pidä Papin kijruhtaman / waan sen Mailmallisen Oikeuden eten andaman / että sitä tutkistellaisin / ja Duomitaisin / cuinga nijden hautaminen pidettämän pitä. Samalla tawalla tutkistellan ja duomitan Mailmallises Oikeudes nijden ylitze jotca Hengens huckawat.

Ruotsin Valtakunnan Laki 1734[muokkaa]

[Suomentanut rovasti Gustaf Cannelin (1815-1885), suomennoksen tarkastanut kanslianeuvos Elias Lönnrot (1802-1884). Fraktuuran w on korvattu v-kirjaimella.]

Rangaistuskaaren 2 Luku. Vankeudessa kuolleista.

1 §. Jos pahantekiä kuolee vankeudessa, niinkuin Jumalan ja hänen pyhän sanansa pilkkaaja, isänmaan pettäjä, murhaaja, eläimiin sekaantunut, taikka joka muusta sellaisesta suuresta hengenasiasta on vankina ollut, ja jos hän on rikoksen tunnustanut taikka Alaoikeus on hänet siitä tuominnut kuolemaan, niin antakoon kuninkaan käskynhaltia mestaajan kohta ottaa ruumis vankihuoneesta, ja hän kaivakoon sen maahan mestauspaikalla taikka syrjään metsässä. Jos surmaaja, varas taikka muun sellaisen hengenrikoksen tehnyt kuolee, niin saakoot muut korjata hänen ruumiinsa, ja se pantakoon syrjään hautausmaalla. Sitten antakoon kuninkaan käskynhaltia siitä tiedon ylituomarille.

Rangaistuskaaren 3 Luku. Tuomion täyttämisestä hengenasioissa.

7 §. Jos pahantekiä ei tule hirtetyksi, poltetuksi tahi teilatuksi, taikka jos tässä laissa ei ole rangaistuksen ohessa määrätty, miten hänen ruumiinsa kanssa on meneteltävä, niin käyköön sen niinkuin tämän Kaaren 2:ssa Luvussa sanotaan.

Rikoskaaren 13 Luku. Itsensä-surmaajasta.

1 §. Jos joku surmaa tahi menettää itsensä, saapi se, joka ruumiin tapaa, syyttämättä sen korjata ja panna syrjään. Jos tuomari sitten katsoo hänen tahallansa menettäneen itsensä, niin vieköön mestaaja sellaisen itsensä-surmaajan metsään ja kaivakoon maahan. Jos se havaitaan tapahtuneen heikkopäisyydestä, vimmasta tahi muusta sellaisesta tuskasta, niin saavat muut häntä pidellä ja haudata.

2 §. Jos joku voi pelastaa henkiin sen, joka on ripustanut itsensä hirteen taikka muulla tavalla aikoo menettää itsensä, ja häntä ei pelasta, rangaistakoon asianhaarain mukaa.

3 §. Jos joku tavataan kuollunna, ja ei kukaan tiedä miten hän kuollut on, niin hän haudattakoon kunniallisesti. Jos hän on viettänyt jumalatonta elämää, pantakoon syrjään hautausmaassa.

4 §. Joka koettaa itsensä menettää, vaan ei kuole siitä, rangaistakoon vesi- ja leipä-vankeudella, raipoilla tahi witsoilla, asianhaarain mukaan.

5 §. Sama laki olkoon, jos joku väärin tunnustaa tehneensä sellaisen rikoksen, joka ansaitsee hengen rangaistuksen.

Rikoskaaren 24 Luku. Muusta surmaamisesta.

10 §. Jos kaksi pikaisuudessa surmaavat toisensa, taikka jos kaksi heittävät toisensa virtaan tahi järveen, alas telineiltä, katolta tahi muualta, ja molemmat siitä kuolevat, niin jääkööt kostamatta ja heidän ruumiinsa haudattakoot syrjään hautausmaalla.

Kirkkolaki 1869[muokkaa]

Suomen Suuriruhtinanmaan Asetus-Kokous 30/1869. [Fraktuuran w on korvattu v-kirjaimella.]

Yhdestoista luku. Hautaamisesta ja haudan-siunaamisesta.

80 §. Kun kuolema on tapahtunut, niin pitää, viipymättä siitä seurakunnan kirkkoherralle tehdyn ilmoituksen jälkeen, ruumis viimeistäänkin puolen vuoden kuluttua kuolinpäivästä haudattaman joko yhteiseen hautausmaahan taikka erityiseen hautasiaan, jonka vainaja itse ennen kuolemaansa taikka hänen omaisensa sen jälkeen asianomaisella luvalla hänelle valinneet ovat.

81 §. Ruumis haudattakoon joko siinä seurakunnassa, missä kuolema on tapahtunut tahi missä vainajalla on kuolinhetkellä ollut kotonsa tahi mihin hän kiinteää omaisuutta on jälkeensä jättänyt, taikka mihin hän ennen kuolemaansa on haudan itsellensä määrännyt, taikka hänen omaisensa sen hänelle valita tahtovat.

82 §. Haudan-siunaaminen on toimitettava jommallakummalla niistä kahdesta muodosta, jotka käsikirjassa ovat säättyinä.

83 §. Haudan-siunaamista käsikirjaan otetulla täydellisemmällä muodolla, eli niin kutsuttua juhlallista haudan-siunaamista, älköön keneltäkään kiellettäkö, paitsi niissä tapauksissa, jotka jälempänä mainitaan.

Tällaisessa haudan-siunaamisen tilassa on lupa pitää seurakunnassa tavallisia hautausmenoja saattoseuralla, kelloin soittamisella y. m., asianomaisten tahdon mukaan.

84 §. Tässä mainittu haudan-siunaaminen toimitettakoon joko haudalla, taikka kirkossa, taikka erinäisessä huoneessa, jota seurakunta tähän käyttää, taikka myös vainajan kotona, jos asianhaarat sitä vaativat.

85 §. Jos vainajan ruumis on haudattava toisessa seurakunnassa kuin missä kuolema on tapahtunut, toimitettakoon haudan-siunaaminen kumpaisessa näistä seurakunnista asianomaiset mieluisimmasti tahtovat. Jos tämä siunaaminen on tapahtunut toisessa seurakunnassa kuin missä ruumis haudataan, älköön sitä hautaan laskettaissa mitään kirkollista toimitusta enään pidettäkö.

86 §. Jos vainajan puoliso tahi likinäisimmät omaiset haluavat ruumissaarnaa, niin saa siihen myöntyvä pappi sen pitää haudan-siunaamisen ohessa.

87 §. Kun haudan-siunaamisen tilassa vainajan elämäkerta luetaan, tehtäköön se ilman liikanaista laveutta ja turhaa kehumista.

88 §. Sillä lyhykäisemmällä siunausmuodolla, joka käsikirjassa on säättynä, pitää haudattaman: kuolleena syntynyt lapsi; lapsi, joka kastamatonna on kuollut; se jossakin seurakunnassa kuollut, josta ei tiedetä kuka hän on taikka missä hänen oikea kotonsa on ollut; se, joka on kuollut väkeviä juomia ylellisesti nauttiessansa; ne, jotka ovat äkkipikaisuudessa tappaneet toinen toisensa taikka muutoin rikoksen teossa saaneet surmansa, ja se, joka tahallaan on itsensä surmannut.

Tällaisen hiljaisen haudan-siunaamisen toimittaa pappi, mutta ilman minkäänlaisia menoja, puheita, saarnaa ja kellojen soittamista, ainoastansa likinäisimpäin omaisten läsnä ollessa, jos niitä on ja he tahtovat ruumista saattaa, sekä hautaamiseen välttämättömästi tarpeellisten henkien saapuvilla ollessa.

Seitsemästoista luku. Kirkon omaisuudesta.

297 §. Kun kirkko on vihitty ja siksikuin se jälleen laillisessa järjestyksessä kelpaamattomaksi tuomitaan ja autioksi jätetään, pidettäköön se Jumalalle pyhitettynä huoneena ja älköön sitä sellaisiin tarkoituksiin käytettäväksi annettako, jotka sen pyhyydelle sopimattomia ovat.

298 §. Hautausmaa pitää myöskin, ennenkuin sitä tarkoitukseensa käytetään, vihittämän käsikirjan säätämällä tavalla.


Merilaki Suomen Suuriruhtinanmaalle 1873[muokkaa]

76 §. Jos merimies kuolee matkalla, olkoon päällysmies velvollinen pitämään tointa hänen hautaamisestansa sekä isännistön varoilla kustantamaan sen, jollei vainajan saatavana oleva palkka siihen riitä.

Päällysmies kirjoituttakoon myös hänen jälelle jääneen omaisuutensa ja myyttäköön huutokaupalla sen osan siitä, jota ei käy säilyttää, sekä tehköön siitä perillisiä varten merimieshuoneelle tilin, niin pian kuin mahdollista on.

77 §. Jos laivaväki kuolemantapauksesta, karkauksesta taikka muusta syystä vähenee ja jälelle jääneet kuitenkin täyttävät palveluksen laivassa, nauttikoot he siltä ajalta, jos semmoinen palvelus on heille erinomaisen rasittava, ja jakakoot keskenänsä sen palkan, jota laivaväen vähenemisellä on säästynyt.

Terveydenhoitoasetus 1879[muokkaa]

Suomen Suuriruhtinanmaan Asetus-Kokous 31/1879. [Fraktuuran w on korvattu v-kirjaimella.]

Keisarillisen Majesteetin Armollinen Asetus terveydenhoidosta Suomenmaassa.

VI Luku. Hautausmaista ja ruumisten hautaamisesta.

40 §. 1. Hautausmaata älköön tästä lähtien tehtäkö rakennettuun osaan kaupungissa tahi kylässä, vaan soveliaan välimatkan päähän siitä. Jos semmoinen tätä nykyä on rakennetussa paikkakunnassa tahi suorastaan sen vieressä, pitää sitä lakattaman käyttämästä viimeistään kymmenen vuotta sen jälkeen, kuin tämä terveydenhoito-sääntö on astunut lailliseen voimaan.

2. Hautausmaan tekemiseksi on mieluisimmin valittava semmoinen paikka, jossa maa on hietainen. Semmoista paikkaa valittaissa ja sitä järjestettäissä, on myöskin tarkasti huomioon otettava, ettei siitä juokse vettä lähteisiin, kaivoihin tahi rakennettuihin paikkakuntiin.

3. Syvään-ojittamalla tahi muulla soveliaalla tavalla pitää, missä niin tarvitaan, maa kuivaksi saatettaman; ja tulee hautausmaan olla hyvin aidattuna ja, missä asianhaarat sen sallivat, tarkoituksenmukaisella istutuksella varustettuna.

41 §. 1. Ruumis pitää, ennenkuin se on ruvennut niin mätänemään, että siitä on vaara yleiselle terveydelle, haudattaman vähintänsä kuuden jalan syvyiseen hautaan, hautakumpu lukuun ottamatta, jonka jälkeen hauta viipymättä on täytettävä. Jos erinäiset asianhaarat vaativat ruumiin säilyttämistä maan päällä kauemman aikaa, on se pidettävä ruumiinhuoneessa taikka muussa semmoisessa paikassa, ettei siitä haittaa synny. Sattuvissa tapauksissa ja tarttuvan kulkutaudin aikana voipi terveyshoito- tahi kunnallis-lautakunta antaa erinäisen määräyksen hautain kaivamisesta ja ruumisten hautaamisesta.

2. Ruumista älköön pantako muurattuun tahi porattuun hautaan hautausmaalla, jos ei sitä peitetä mullalla vähintään kuuden jalan korkealle. Muussa tapauksessa on asianomaiselle kirkko-neuvostolle tahi kirkkoherralle esiin tuotava todistus lääkäriltä siitä, että on ryhdytty semmoiseen toimenpitoon mätänemisen ehkäisemiseksi tahi vahingoittamattomaksi-tekemiseksi, joka estää siitä syntyvää terveydelle haitallista vaikutusta.

3. Hautaa yleisessä hautausmaassa älköön uudestaan käytettäkö, ennenkuin niin pitkä aika ruumiin hautaamisesta siihen on kulunut, että mätänemystä voidaan katsoa täydellisesti tapahtuneeksi, älköönkä missään tapauksessa aikaisemmin kuin kahdenkymmenen vuoden kuluttua. Semmoisiin hautoihin, jotka ovat annetut yksityisille omistus- tahi hallinto-oikeudella, pantakoon ruumiita lyhyempien väliaikain perästä, noudattamalla kuitenkin siinä tarpeellisia varokeinoja.

42 §. Ruumista älköön vietäkö yhdestä paikkakunnasta toiseen muulla tavoin kuin hengenpitoisesti (hermetillisesti) suljetussa metalli-arkussa taikka myöskin tavallisessa ruumiinarkussa, joka on pantu vedenpitävään, tervalla voideltuun puulaatikkoon.

Rikoslaki 1889[muokkaa]

Suomen Suuriruhtinanmaan Asetus-Kokous 39/1889. [Fraktuuran w on korvattu v-kirjaimella.]

Suomen Suuriruhtinaanmaan Rikoslaki.

24 Luku. Rauhan rikkomisesta.

4 §. Joka luvattomasti haudasta ottaa ruumiin tahi osan siitä, taikka luvatta hävittää, kätkee tahi silpoo hautaamattoman ruumiin, taikka pitelee ruumista ilkivaltaisesti, taikka laittomasti turmelee tai vahingoittaa hautaa, taikka haudalla harjottaa ilkivaltaa, rangaistakoon vankeudella korkeintaan yhdeksi vuodeksi taikka sakolla.

35 Luku. Omaisuuden vahingoittamisesta.

2 §. Jos joku tahallansa, ilman laillista oikeutta, hävittää tahi vahingoittaa kiinteän muinaisjäännöksen, julkisen muistopatsaan tahi julkisen muistomerkin, taikka sellaisen kirjan, käsikirjoituksen, tieteellisen esineen taikka taideteoksen tahi teollisuuden tuotteen, joka säilytetään tahi pidetään näytteillä julkisessa kokoelmassa taikka vahingoittaa tahi hävittää julkisen istutuksen, taikka jotakin, joka yhteiseksi hyödyksi tahi kaunistukseksi on julkiseen paikkaan tahi yleiseen rakennukseen asetettu, taikka hautapatsaan, rangaistakoon vankeudella korkeintaan yhdeksi vuodeksi taikka sakolla.

44 Luku. Hengen, terveyden tahi omaisuuden suojelemiseksi annettujen määräysten rikkomisesta.

3 §. Joka hautaa jonkun ennen kuin varmaan tietää hänet kuolleeksi, rangaistakoon enintään kolmensadan markan sakolla taikka vankeudella korkeintaan kolmeksi kuukaudeksi.

Sama olkoon laki, jos ruumis haudataan ennen kuin asianmukainen ilmoitus kuolemasta on tehty.

Määräyksiä ruumiinavauksista 1891[muokkaa]

Suomen Suuriruhtinanmaan Asetus-kokoelma 46/1891 sivu 23.

Siviili-toimituskunnan kirje kaikille Kuvernööreille, sisältävä eräitä määräyksiä lääkintölaillisista ruumiin-avauksista.

Annettu Helsingissä, 15 p:nä Joulukuuta 1891.

Kirjelmässä viimekuluneen Huhtikuun 28 (16) p:ltä on maan Kenraalikuvernööri ilmoittanut, mitenkä papisto muutamissa seurakunnissa, jotka ovat Suomessa olevan kreikkalais-venäläisen hengellisen Hallituksen alaisia, on valittanut siitä, että asianomainen siviilivirasto ei ole antanut lupaa äkisti kuolleitten henkilöin hautaamiseen heti lääkintölaillisen katsastuksen jälkeen, vaan vasta sittekuin siihen kuuluvat asiat on loppuun käsitelty oikeudellisessa tahi hallinnollisessa järjestyksessä, mikä toisinaan vaatii vuoden tahi vielä pitemmänkin ajan; jonka johdosta hengellinen Hallitus, jonka mielestä tämä järjestys on ihan sopimaton uskonnon kannalta katsoen, on pyytänyt toimenpidettä sellaisen muutoksen aikaan saamiseksi sanottuun järjestykseen, että kirjallinen lupa hautaamiseen vastedes, mikäli mahdollista, annettaisiin heti lääkintölaillisen katsastuksen tapahduttua ynnä kuolemansyyn ilmoittamisen kanssa.

Tätä asiaa tänäpänä käsiteltyään Keisarillinen Senaatti on tahtonut käskeä Teitä antamaan Teidän alaisille poliisiviranomaisille ja kruununpalvelijoille tiedoksi, että, lääkintölaillisen ruumiin-avauksen tapahduttua, he eivät, ellei ole välttämätöntä lykätä kuolleen hautaamista toistaiseksi, saa asettaa mitään estettä hautaamisen toimittamiselle heti mainitun katsastuksen jälkeen; jonka ohessa Senaatti on pyytänyt Keisarillisen Aleksanderin Yliopiston Konsistoria ja Lääkintöhallitusta saattamaan lääkärejä, jotka toimittavat lääkintölaillisia ruumiin-avauksia, asianomaiselle poliisiviranomaiselle paikkakunnalla viipymättä ilman korvausta antamaan sellaisen kuolemantodistuksen ruumiin-avauksen johdosta kuin mainitaan 22 p:nä Joulukuuta 1879 terveydenhoidosta Suomessa annetun armollisen asetuksen 44 §:ssä, sanotulta poliisiviranomaiselta asianomaiselle papistolle ilman ajanviivytystä jätettäväksi; jonka Siviili-toimituskunta, Keisarillisen Senaatin päätöksen mukaan, saapi Teille tiedoksi ja noudatettavaksi täten ilmoittaa.

S. p. lähetettiin kirje asiasta Keisarillisen Aleksanderin Yliopiston Konsistorille sekä Lääkintöhallitukselle ja kaikille Tuomiokapitulille.

Muutos vuoden 1869 kirkkolakiin[muokkaa]

Suomen Suuriruhtinaanmaan Asetuskokoelma 51/1910.

Armollinen Asetus erinäisistä muutoksista Suomen evankelis-luterilaiselle kirkolle 6 päivänä joulukuuta 1869 annettuun Kirkkolakiin.

Annettu Baltischportissa "Standart"-laivalla, 1 p:nä heinäkuuta (18 p:nä kesäkuuta) 1910.

82 §. Ruumiinsiunaaminen on toimitettava käsikirjassa säädetyllä tavalla.

83 §. Ruumiinsiunaamisessa on lupa pitää seurakunnassa tavallisia hautausmenoja surusaattoineen, kellonsoittoineen j. n. e. asianomaisten tahdon mukaan.

84 §. Ruumiinsiunaaminen toimitetaan joko haudalla tahi kirkossa tahi erityisessä huoneessa, jota seurakunta siihen käyttää, tahi vainajan kotona, jos asianhaarat vaativat.

Muutos vuoden 1869 kirkkolakiin[muokkaa]

Suomen Asetuskokoelma 21/1925.

Laki erinäisistä muutoksista Suomen evankelis-luterilaiselle kirkolle 6 päivänä joulukuuta 1869 annettuun Kirkkolakiin.

Annettu Helsingissä, 23 päivänä tammikuuta 1925.

298 §. Hautausmaa on myöskin, ennenkuin sitä tarkoitukseensa käytetään, vihittävä käsikirjan määräämällä tavalla.

Kirkkoon kuulumattomillekin annettakoon, kun pyyntö tehdään asianomaiselle kirkkoherralle, hautasija seurakunnan hautausmaalta, jos ruumiille muuta hautasijaa ei ole saatavissa.

Seurakunnan hallussa olevasta hautausmaasta, jota ei enää käytetä, olkoon voimassa, mitä edellisessä pykälässä on säädetty paikasta, jossa on ollut kirkko.