Hei Karjalan lapset!
| Hei Karjalan lapset! Kirjoittanut Mikko Uotinen |
- Hei Karjalan lapset, nyt laulakaa
- sitä virttä mi voimia antaa,
- sitä virttä mi povea paisuttaa,
- sitä laulua kaikki nyt laulakaa,
- joka tarmon taikaa kantaa.
- Hei Karjalan lapset, nyt laulakaa
- valonvirttä, kun taivas on musta,
- nyt jylhänä vuorena jyriskää,
- nyt pohjanmyrskynä mylvähtäkää
- te kuntoa, uskallusta.
- Hei Karjalan lapset, nyt leimutkaa
- te lämpöä, talvi on tuima,
- se jäätävi kansamme kalleimpaa,
- se riistävi rinnoista rakkaimpaa,
- tuo sorron huhkava huima.
- Hei Karjalan lapset, nyt syttykää
- kuin sammuvat valkeat rakkaat,
- nyt yö kun henkivi mustimpaa,
- te luokaa kevättä kirkkaimpaa
- ja huomenet kunniakkaat.
- Hei Karjalan lapset, nyt laulakaa
- sitä virttä mi rinnassa helää,
- mi syntyi tuskista äitien
- ja vaivanhetkistä isien,
- mi iäti rinnoissa elää.
- Sitä virttä te, nuoret, nyt laulakaa,
- kun astumme vaaroja vastaan,
- sitä virttä min sävel on rakkaus,
- min pohja on sydämenvalkeus
- ja tuntemus kalleimmastaan.
- Hei Karjalan lapset, te laulakaa
- sydäninnoin te norjat, te nuoret,
- te, joilla on silmissä sunnuntai
- ja sieluhun joille jo huomen soi:
- on nuorissa Suomen vuoret!
Lähde: Uotinen, Mikko [1911]: Sätehiä: runoja. Työväen kirjakauppa, Viipuri.