Henkien laulu vetten päällä
| Henkien laulu vetten päällä Kirjoittanut Johann Wolfgang von Goethe |
- On ihmisen sielu
- veteen verrattava:
- se taivaalta tulee,
- se taivaalle nousee
- ja jälleen alas
- sen maahan täytyy
- alati vaihtuen.
- Jos korkealta
- jyrkänteeltä
- säde kirkas virtaa,
- se vienona, kauniina
- pilven-utuna
- paadelle pirskaa,
- ja hellävaroin
- vastaan-otettuna,
- terhentä tehden
- kuiluun solisee.
- Jos kalliot nousevat
- virtaa vastaan,
- se vaahdoten astuu
- askelittain
- syvyyteen.
- Vuoteella vehreällä
- hiipii se niittylaakson luo
- ja tyynessä järven
- sen kasvoja kaitsevat
- tähdet kaikki.
- Tuuli on aallon
- suloinen sulho;
- velloo pohjia myöten
- vaahtiset laineet.
- Ihmisen sielu,
- kuink’ olet kaltainen veen!
- Ihmisen kohtalo,
- kuink’ olet kaltainen tuulen.
Lähde: Leino, Eino 1913 [1908]: Maailman kannel. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.