Herääminen (Harmaja)
Ulkoasu
Herääminen. Kirjoittanut Saima Harmaja |
- Rajuilmassa murtui kerran
- minun purteni huoleton.
- Tuhat kauhua koin sinä yönä
- käsivarsilla aallokon.
- Mitä rakastin, kaikki, kaikki
- läpi aaltojen hajosi.
- Löi silmiini myrskyn siivet.
- Vesi altani vajosi – –
- Niin ikuisen uneni halki
- nous laulua mainingin.
- Läpi luomien valkeni taivas.
- Minä silmäni aukaisin.
- Mitä näen: meri aamussa päilyy,
- sen aalloilla pilviä ui.
- Mihin katson, mainingeilla
- vain aamun pilviä ui.
- Ja niinkuin en ennen koskaan,
- näen, tunnen kauneuden:
- on salaista valoa täynnä
- vesi, taivas ja tuulet sen.
- Mitä merkitsi se mikä hukkui,
- en enää muistaa voi.
- Näen vain: joku itkuni kuuli,
- joku myrskyn kammitsoi,
- ja kun altani vajosi kaikki,
- mitä koskaan rakastin,
- joku kantoi käsillänsä
- minut keinuun mainingin.
Lähde: Harmaja, Saima 1932: Huhtikuu: runoja. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.