Herättämään

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Herättämään.

Kirjoittanut Simo Korpela


Tää mailma löyhkäinen on paheen luola.
Oi miss’ on valo, kirveltävä suola?
Miss’ olette te, ristin pyhät joukot?
Nyt valon lapset, esiin astukaa
Ja huutakaa ja herättäkää maa
Ja valaiskaa sen synkimmätkin loukot!
Vai Herran voidellut, oi nekö pelkää?
Ei! Giideonin lailla menetelkää
Ja Midianin mahti murentakaa!
Jo soihtus sytytä sä, sodan mies,
Mut Jahve itse saakoon johtaa ties!
Nyt ylös taisteluun, on aika vakaa!
Ja korkealle tulisoihtus nosta,
Niin että kansa synnin pimennosta
Sen nähdä saa ja päivään osaa yöstä!
Ja halki toivottuuden erämaan
Tien toivohon taas löytää parempaan:
Tien hengen vapauteen orjantyöstä.
Jo sanannuolet singoilkohot suusta,
Ne voiman-sanat, jotka kertoo puusta,
Mi mailman yöhön loistaa Golgatalta,
Ne lämpimiks’ saa rinnat kylmenneet,
Ne kuivaa sorrettujen kyyneleet
Ja mahdin riistää valheen saarnaajalta.
Niin totuus kansamme taas terveeks’ saapi
Ja viha sammuu, kotkat karkkoaapi
Ja tukeet kaatuneet ne totuus nostaa.
Siks’ anna, Herra, pyhän totuutes
Taas kirkkahasti loistaa lapsilles,
Ja kansan irti päästä ahdingostaan!


Lähde: Korpela, Simo 1914: Elämän keskeltä: uskonnollisia runoja. K. J. Gummerus Osakeyhtiö, Jyväskylä.