Herätys
| Herätys. Kirjoittanut Mihály Vörösmarty |
| Suomentanut Uno von Schrowe. |
- Sä uskollinen maallesi
- Ain’ ollos, Magyari!
- Se kehtos on ja kerta myös
- Se on sun hautasi.
- Et maailmassa muualla
- Sä konsaan turvaa saa;
- Sun elääkses, sun kuollakses
- On ainoa tää maa.
- Tän maan. es’isäin hurmehet
- Monasti kasteli,
- Ja tähän muistos pyhimmät
- Vuos’tuhat yhdisti.
- Árpádin urhot taisteli
- Edestä tämän maan,,
- Tääll’ orjanikeen murtumaan
- Sai Hunyad voimallaan.
- Oi vapaus! sun veriset
- Tääll’ lippus liehuivat,
- Ja sota sorti, kalma vei
- Pois poikas parhaimmat.
- Niin paljon vaikka kärsi maa
- Ja kalma paljon vei,
- Tää maa ei sentään sortunut,
- Tää kansa kuollut ei.
- Maailma, kansain isänmaa!
- Soi huuto puolees sun:
- ”Suo elää tai suo kuolla jo
- Vuos’sadat sorretun!”
- Niin moni sydän turhaan ei
- Voi vuotaa hurmettaan,
- Niin mon’ ei rinta riutua
- Edestä synnyinmaan.
- Ei järki turhaan, voima ei,
- Ei pyhin innostus
- Voi raueta, jos painaiskin
- Sen päällä kirous.
- On tulevat, ja tuleekin
- Viel’ ajat armaammat,
- Joit’ ikävöiden kansan nyt
- Huokailut kohoovat.
- Tai tulee, jos on tullakseen,
- Kuolema maineikas,
- Ja verisenä silloin maa
- Sä vaivut hautahas.
- Ja haudan, kansan haudan luo
- Kansoja kaihoon jää,
- Ja murhekyynel miljonain
- Silmässä kimmeltää.
- Ain’ uskollinen ollos sä
- Maallesi, Magyari!
- Se turvasi on eläissäs,
- Kuoltuas hautasi.
- Et maailmassa muualla
- Sä konsaan turvaa saa;
- Sun elääkses, sun kuollakses
- On ainoa tää maa.
Lähde: Unkarin albumi. I. 1881. Toimittanut Antti Jalava. Weilin ja Göös, Jyväskylä.