Herran apu

21. Herran apu. Kirjoittanut Simo Korpela

Tähän asti sä mua olet auttanut,

Oi Herra, niin ihmeellisesti.

Olet kuoleman paulat sä katkaissut,

Kätes vaarat ja vauriot esti.

Mua ahdisti muut, sinä korjasit mun;

Muut kartti, niin löysin mä sun.

Kun sieluni huokasi huolissaan,

Kun unhottaneen minun näytit,

Mua autit sä, ennen kun arvasinkaan,

Ja turvasi tunnolla täytit,

Ilon päiväksi muuttaen surujen yön

Ja levoksi vaihtaen työn.

Niin paljon vääryyttä mailmassa on,

Kavaluutta ja sortajan-mieltä.

Suur’ vaara on joutua turmiohon,

Mut vielä en kaatunut tieltä.

Kuka autti ja päästi mun vaarasta, ken?

Sinä varjelit, armollinen.

Siks vastakin armohos ihmeelliseen

Luon katseeni toivoa täynnä.

Siks myös ajan nousevan hämäryyteen

Surematta ja pelvotta käyn mä.

Siks vieläkin uskon sun turvissasi

Mä maailman voittavani.

Myös toivossa armohos turvautuen

Käyn kuoleman virran yli.

Siell’ odottaa rannoilla autuuden

Mua ylkäni aukaistu syli.

Ijäks silloin mä vaaroista vapaudun,

Kun helmahas suljet sä mun.

Lähde: Korpela, Simo 1904: 75 virttä. Werner Söderström, Porvoo.