Hilima tulj ja mänj

Hilima tulj ja mänj Kirjoittanut Tatu Pekkarinen

Säveltänyt Yrjö Saarnio.

1. Voe Hilima, tuo ihana olj mielessänj vuan,

kunj kukkanen suvisen muan.

Minä muistin sen silimät päelyvät,

ne olj muailman sinisimmät.

Surun kaehoja kanneksin syömmessänj,

tytön nimmee en suanunna mielestänj.

Minä piirsin sen koevuhun Kuopijon,

ja se Hiliman muistona on.

2. Voe Hilima, olj ihana yks ark-laavantak,

niin kirkas olj taevainen lak.

Pelit, harmoonit talakootanssia soe,

meijät kohtalo yhteen tuas toe.

Tuas tunteet ne tuhannet aelahtelj,

Tämä poeka sen Hiliman valssiin hak,

ja oli kaanis se ark-laavantak.

3. Voe Hilima, kun ilima olj hempeimmillään,

kun mäntiin myö jiähyttelemään.

Käki latvassa kuusen pan’ kuk-kuk-kuu,

jo olj naarussa Hiliman suu.

Mut sillonpa kummasti syöntänj viils,

kun sormessa Hiliman sormus kiils.

Nimi piirretty koevuhun Kuopijon,

mulla Hiliman muistona on.

Lähde: Pekkarinen, Tatu 1951: Iloinen testamentti: 115 valittua laulua. Koonnut Toivo Kärki. Oy Fazerin musiikkikauppa, Helsinki.