Hyttynen ja muurahainen
| Hyttynen ja muurahainen (Vanha tarina uusin sanoin.) Kirjoittanut Uuno Kailas |
- Kesäpäivänä, peräti hyvällä miellä,
- tapas hyttynen muurahaisen tiellä.
- Se hyttynen hyrisi iloista virttä,
- ja se muurahainen raahasi hirttä.
- – Mihin sellainen hoppu? – Ma rakennan pesää!
- – Mitä turhia! Leikkisit. Vielä on kesää!
- Ei enempi pieksänyt toinen suuta,
- vaan raahasi, raahasi puuta.
- Ja hyttynen katseli häntä tovin.
- Ovat muutamat – tuumi se – tyhmiä kovin.
- Kesän riemuja eivät malta ne maistaa,
- vaan puurtavat työssä, kun aurinko paistaa.
- Mut toista on minun: en hetkiä tuhlaa,
- joka ainoa päivä mä vietän juhlaa.
- – – –
- Tuli ahmatti syksy ja nieli kesän,
- lumin peitteli muurahaisen pesän.
- Mut sisällä siell’ oli lämmin olo. –
- Oli hyttynen kylmään kuollut, polo.
Säästäjä, 1927. Punajuova, 1933.
Lähde: Lausuntarunoja nuorelle väelle: lausuntaohjeita ja 250 lausuttavaa runoa. 1958. Neljäs painos. Toimittaneet Eero Salola ja Eino Keskinen. Somistanut G. Paaer. Osakeyhtiö Valistus, Helsinki.