Hyvät silmät

Hyvät silmät. Kirjoittanut Juhani Siljo

Hyvät, hellät silmät, teissä

ei mulle, ei mulle rauhaa,

– salolampeen ei veret tyytyä voi,

jo koskena suoneni pauhaa,

ja sen laulussa soi meren kaiho,

meren vihreän vaara ja hurma:

merivihreät silmät jo nähnyt oon,

– ne on eloni elo ja surma.

Hyvät, hellät silmät, myöhään,

kovin myöhään haastatte mulle!

Oli aikanne kerran, korpihin

kun eksyin harhailulle.

Läpi korpien nousta jo ehdin

rajavuorelle maailman kahden:

meren näin, elon tummat ulapat.

– En lammen vangiks, en lahden!

Meren yllä vihreät tähdet

näin taivaanrannan luona,

– salolammen rauha mun kaipuustain

yön hetkenä häipyi tuona.

Ne tummat tähdet, – on niissä

mun eloni lepo ja syvyys.

Mua enää ei auta, ei pelasta,

hyvät silmät, hellyys, ei hyvyys!

Lähde: Siljo, J. 1914: Maan puoleen: runoja. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.