Idmanin rikosjuttu

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun


Idmanin rikosjuttu.


Tampereen raastuvanoikeus julistanut
jutussa päätöksen.

Idman tuomittu armahdus huomioonotettuna yhteensä 6 vuodeksi 8 kk. kuritushuoneeseen ja menettämään kansalaisluottamuksensa 5 v. ajaksi sekä korvaamaan Yhdyspankille saattamansa vaillingin 9,040,166 mk 88 p.

Ent. pankinjohtajan Nils Idmanin kavallusjuttu oli eilen päätöksen antamista varten viimeisen kerran esillä raastuvanoikeuden ensim. osastossa. Oikeuden puheenjohtajana toimi pormestari R. W. Walden ja jäseninä oikeusneuvosmies A. Hellsten ja varat. T. Malinen.

Syytettyä, ent. pankinjohtaja Nils Idmania avusti tälläkin kertaa varatuomari Kaarlo Fröjdman Helsingistä, Yhdyspankkia avusti nytkin varat. Arthur Söderholm Helsingistä ja yleisenä syyttäjänä toimi Helsingin kaupunginviskaali, varat. Onni Heinonkoski.

Yleinen syyttäjä, varatuomari Heinonkoski jätti oikeudelle pöytäkirjat niistä lisätutkimuksista, joita hän oli toimittanut saadakseen selville, miten apteekka-[1] taikka asiamiehensä kautta saanut haltuunsa usein mainitun 118,000 mkn talletustodistuksen. Tutkimuksissa ei kuitenkaan ollut selvinnyt, oliko G. saanut sen Helsinkiin postitse vai oliko hän itse taikak[2] asiamiehensä kautta saanut sen Tampereella Idmanilta itseltään, mitä seikkaa kumpikaan asianomainen ei voinut muistaa. Kun asiaa näin ollen ei voitu selvittää, katsoi yleinen syyttäjä Tampereen raastuvanoikeuden oikeaksi tuomiopaikaksi asiasta päättämään.

Yhdyspankin asiamies varat. Söderholm pyysi pöytäkirjaan merkittäväksi jyrkän vastalauseen sen johdosta, että Idmanin asiamies varat Fröidman puolustuskirjelmässään oli, vaikkakin vain ohimennen, lausunut että Idman pankin pääjohdon tieten ja suostumuksella olisi jättänyt protesteeraamatta langenneita vekseleitä omalla vastuullaan.

Idmanin puolustusasianajain[3] vastasi tähän, että hän ei ollut mitenkään tahtonut asiaa painostaa. Oli vain väittänyt, että pankin pääjohdon täytyi siitä tietää, mutta ei suinkaan että se olisi tapahtunut jonkinlaisella suostumuksella.

Oikeus julisti tämän jälkeen jutussa seuraavansuuntaisen

Päätöksen:

Raastuvanoikeus on tämän asian tutkinut ja katsoo syytetyn, entisen pankinjohtajan Idmanin vapaalla tunnustuksella sekä asiassa esitettyjen näytöksien[4] perusteella oikeaksi tuomita syytetyn rikoslain 29 luvun 1 §:n 36 luvun 1 ja 5 §:n ja 38 luvun 1 §:n sekä 7 luvun 2 §:n nojalla:

petoksista ja epärehellisyydestä, pitäen petoksella hankittujen rahamäärien suuruuden ja rikollisten tekojen moninaisuuden sekä syytetyn aseman pankin johtajana erittäin raskauttavina asianhaaroina, kuritushuoneeseen 2 vuodeksi ja määräajaksi menettämään kansalaisluottamuksensa;

150,000 mkn talletustodistuksen väärentämisestä 4 vuodeksi kuritushuoneeseen ja samaten määräajan olemaan kansalaisluottamusta vailla;

yksityisten asiakirjain väärentämisestä 4 vuodeksi kuritushuonerangaistukseen ja määräajan olemaan vailla kansalaisluottamusta;

pitkitetyistä kavaltamisista pitäen kavalletun omaisuuden suuruuden ja rikollisten tekojen moninaisuuden erittäin raskauttavina asianhaaroina, 3 vuodeksi kuritushuoneeseen; sekä

pitkitetystä epärehellisyydestä, huomioonottaen tässäkin rikollisten tekojen moninaisuuden sekä pankille tehdyn vahingon suuruuden erittäin raskauttavina asianhaaroina, 2 vuodeksi vankeuteen,

mitkä rangaistukset rikoslain 7 luvun 3 ja 5 §:n mukaan yhdistettyinä tekevät 10 vuotta kuritushuonerangaistusta, josta kuitenkin on 6 pnä maaliskuuta 1913 annetun Keisarillisen julistus- ja armahduskirjan nojalla vähennettävä kolmasosa, joten syytetyn on oltava kuritushuoneessa 6 vuotta 8 kuukautta, minkä ohessa hän 5 vuoden ajan on oleva kansalaisluottamusta vailla.

Tämän ohessa raastuvanoikeus kyllä katsoo näytetyksi, että syytetty — täyttääkseen pankin rahastoon aikaan saamansa vaillingin — viime joulukuun 1 pnä on pankin puolesta kirjoittamallaan postivekselillä Suomen Pankista hankkinut 800,000 mk., mutta kun hän tällä ei ole tehnyt itseään syylliseksi sellaiseen tekoon, josta lain mukaan olisi rangaistus seuraava eikä ole näytetty, että syytetty olisi anastanut toiminimen Parviainen & C:on postilähetysvekseliä jättäessään rahastoon sitä vastaavaa määrää rahaa taikka että hän olisi joutunut syypääksi muihinkaan rikollisiin tekoihin kuin mistä edellä hänelle on rangaistusta tuomittu, jätetään muut syytteet varteen ottamatta.

Syytetty velvoitetaan vielä maksamaan yhdyspankille saattamansa vaillingin korvauksena myönnetyn määrän 9,040,166 mk. 88 p.

Virallinen syyttäjä, varatuomari Onni Heinonkoski ilmoitti tyytymättömyyttä päätökseen.

Idmanin asiamies varat. Fröjdman ilmoitti I:n tyytyvän tuomioon ja lausui sen toivomuksen, että I. heti pääsisi kärsimään hänelle tuomittua rangaistusta Sörnäisten kuritushuoneeseen.


Lähde[muokkaa]

Aamulehti 11.5.1913 s. 6.


Tallentajan huomautukset[muokkaa]

  • Lähteessä käytetään runsaasti harvennettua tekstiä etenkin henkilöiden nimissä ja rangaistusten määrissä. Sitä ei ole tallennuksessa otettu huomioon.
  1. lähteestä puuttuu yksi tai useampia rivejä tekstiä
  2. pitää olla taikka
  3. sic
  4. nykykielessä käytetään nimitystä näyttö