Ihmiselo

Ihmiselo. Kirjoittanut Yrjö Bonsdorff

Pieni puro tuolla virtaa

halki kukkakenttien;

milloin tasainen on kulku,

milloin taasen koskinen.

Eteenpäin se yhä pyrkii,

suureen mereen haluaa;

sielläpä se levon löytää,

siellä vasta rauhan saa.

Samoin myöskin ihmiselo

virtaa yhä eellehen;

milloin tasaiseen se juoksee,

milloin kohtaa estehen.

Myöskin sillä onpi maali,

johonka se pyrkivi:

taivahasen Isän luokse,

sinne vaan se tahtovi.

Lähde: Kulokorsia. I. Suom. Normaalilyseen konventin albumi. 1892. Werner Söderström, Porvoo.