Iita ja minä

Iita ja minä Kirjoittanut Tatu Pekkarinen

1. Illalla mänin minä Iitan aettaan

ja oven minä panin säppiin,

mut Iita se sano, että: out sinä tuhma,

ku yhtään et ies häppii.

    Jalajallaijaa, jala jallaijaa,

    kun yhtään et ies häppii.

2. No empä tuossa osannunna ujostella,

istunpa Iitan viereen.

Näytti se Iitasta itsestännii

olovan niinkuin mieleen.

    Jalajallaijaa j.n.e.

3. Istuhan se Iita minun polovellen

ja huasteli se tätä ja sitä.

Käellään se kutkutti kaalan alta

ja tekhän se jos vaekka mitä.

    Jalajallaijaa j.n.e.

4. Minä sitä sanon, jotta: ihana on ilima

ja ulukona lampaat miäkyy,

mut suattaa se sattoo ropsaattoo,

koska varikset pellolla riäkyy.

    Jalajallaijaa j.n.e.

5. Mut Iita se sano, jotta: aena sinä Jussi

juttelet kaaniista siästä.

Etkö sinä ossoo rakkaaven asijoeta,

alottoo oekeesta piästä?

    Jalajallaijaa j.n.e.

6. Osasihhan minä kyllä yhtä ja toesta,

ku opettelin uamuun asti.

Kyllä se Iitae ihmettel,

ku aeka kulu mukavasti.

    Jalajallaijaa j.n.e.

Lähde: Pekkarinen, Tatu 1951: Iloinen testamentti: 115 valittua laulua. Koonnut Toivo Kärki. Oy Fazerin musiikkikauppa, Helsinki.