Illalla

Illalla Kirjoittanut Konstantin Schröder

Tässä istun ihastunna

Tyynessä nyt tarhassani,

Hajuisesti henkäellen,

Ilmat hellii hekkumalla.

Näinhän äsken järvet, metsät

Kovan kuolon jähmehessä;

Rinnassani talven tuiskut,

Roudan kylmän, tylyn tunsin.

Katso! valkohelpeet hennot

Päähäni nyt putoavat;

Taasko tuli talven tuisku,

Lankeaako puusta lunta?

Eipä ole tuisku tuima,

Huomaitsen ma iloisena:

Hielimöitä hajuisia

Kevät sataa sylihini.

Lumous mi ihmeellinen!

Talvi koitui kukkasiksi,

Lumi muuttui hielimöiksi,

Sydän suli lempeiseksi.

Lähde: Grotenfelt, Kustavi (toim.) 1899: Väinölä: Helmivyö suomalaista runoutta. Werner Söderström, Porvoo.