Ilon juhlana

Ilon juhlana. Kirjoittanut Mikko Uotinen

Iloitse ihminen, juo riemunlähtehistä,

sä hetkeks’ tule lapseks’ jällehen,

pois heitä huolet, toivonsävelistä

luo aamulaulus tälle päivällen.

Saa silmähäsi kevähistä tulta,

saa syömmehesi talvenkirkkaus tuo hellä,

oi hetki ollos luuloton kuin lapsikulta

ja kulje päivä, kevätusko sydämmellä.

On aina pilvet taivahalla täällä,

lyö myrsky, ukkosäänet soivat,

rakeita lentää, salamat päämme päällä, –

rinnassa mietteet mustat karkeloivat.

On elo orjantappuroiden kasvintanner

siell’ suru sortaa, erheen syli aukee,

on murheen musta, masentava manner,

min helmaan paljon kaatuu, avutonna raukee.

Niin harvoin siellä ilonkukan huomaa,

niin harvoin hymyää tuo suuri melske,

niin harvoin näkee heelmää onnen luomaa

ja harvoin kuuluu sieltä sopusoinnun helske.

Elämän kankaassa on pohjaväri suru,

vain valkorannuks’ ilo siihen putoo,

pohjalla kaiken lepää murheen muru,

vain murheenmantteleita ajanemo kutoo.

Iloitse ihminen, kun ilonaika aukee,

kun valon juhla maailmalle valkee,

sä ilon syliin lapsenmiellä raukee,

oo hetki vapaa, sä orja murheen palkeen.

Luo töllis akkunalle valonkynttilöitä,

tuo kuusen vehreyttä pirtin sisään,

sulata rintas jäätiköltä, öitä,

käy lapseks’ ilon, valkeudenisän.

Iloitse ihminen, on sydänilon hetki,

nyt valkeuden juhlaviirit liehuu,

nyt tähtein lailla loistaa ihmisetkin,

nyt sydämmessä suvisoinnut riehuu.

Nyt kunniaa soi korkealle rinta,

nyt hyväntahdon maailmakin kantaa,

nyt rauhaa henkii rinnat puhtoisinta,

nyt aatos rientää kohti unelmien kultarantaa.

Tähdet, tuikkikaatte ilo ihmismieliin,

pois viekää roudan, riidan raskas aika,

oi luokaa kuuset, kesätunne sydänkieliin

ja syttäkäätte sydämmihin sovuntaikaa.

Niin että hetkeks’ nousisimme täällä,

kohoten katsein kohti korkeutta,

niin että saisimme me tällä juhlasäällä

talvistentanterien puhtoisuutta.

Iloitkaa ihmiset, luo ilo voimaa rintaan,

sit’ elonteillä kyllin tarvitsemme,

sydämmeen ilo syttyköön, ei pintaan

irtokukaks’ kalvaaks’ kulmillemme.

Jalostaa meitä joulujuhla armas voikoon,

me että paremmiksi tultais’, ihmisiksi,

niin kaunihisti jouluvirsi soikoon,

se että roudat muuttais’ kesäkukkasiksi!

Oi terve juhla, valkeuden juhlapäivä,

luo siunausta pohjolaamme,

meill’ rinnoissa on riidan ruma häivä,

suo juhla, että voitetuks’ sen saamme.

Lähetä meidän täytyy, sytyttää rakkautta

muuten pohjan routa meidät voittaa,

kun veljinä me luomme vastaisuutta,

vain silloin onnenpäivät meille koittaa.

Lähde: Uotinen, Mikko [1911]: Sätehiä: runoja. Työväen kirjakauppa, Viipuri.