Iltarusko

Iltarusko Kirjoittanut Mikko Uotinen

Iltarusko taivahalla,

ilta mielessä monella,

huulillansa itkuvirsi –.

Mistä tulit iltarusko,

ilta ihmisen mielehen,

huulillemme itkuvirsi –?

Kun me soissa samosimme

pettymyksen pensastoissa

harhauskojen usvissa;

sinne hukkui rinnan riemu

aamuruskoset katosi.

Sieltä iti itkuvirret,

tuli ehtoo erhetysten

raunioille rintojemme

kevätkoskemme kohalle.

Siellä me porohon polimme

luonnon laatimat lakimme,

orjuutimme omantunnon,

jäihin järkemme jätimme.

Siellä me hulluina hukuimme

tarinoihin taikauskon,

raivoin rinnoista revimme

liekit laajat luonnonlapsen.

Yksi herraksi hyveni;

yksi virkahan viruvi;

yksi papiksi piteni;

– joukot jalkoihin joutavi.

Kovin kolkkoni kotimme,

kohosivat kateen orret,

kasvoi sorto, kasvoi vaino,

toinen riisti toisen korret.

Sortui muinaissoitto soihin

parahtivat piinavirret,

yksi otti metsän mannut

toinen korven kauniit hirret.

Otti, kohotti kotinsa,

uksen sulki, ärähteli,

teroitteli vainoveitsen;

ilkeästi irvisteli:

nähdessänsä nälkäisiä

tuskan tummalla turulla.

Pelkäsi, juopui juonihinsa –.

Soivat kiivaat kirkonkellot

palvelivat pappiloita;

lakkas omantunnon kuoro

sävel syvä sydämmien

ajan kurjilla kujilla.

Luonnon temppeli tuhottu;

oli ihmiserehdyksin.

Taivon kansi tahraeltu

tarinoilla taikauskon.

Korven rauha raiskaeltu

armottomin anastuksin.

Pellon päivä pimitetty

ryöstöriuvuin rajoitettu.

Tullut herra, tullut orja

entis-ihminen eksynyt.

Siitä tuli iltarusko

siitä ilta ihmiselle

siitä illan itkuvirsi –.

Lähde: Uotinen, Mikko 1908: Iltaruskoja. Työväen sanomalehtiosakeyhtiö, Helsinki.