Iskitte
| Iskitte (Eduskunnan hajoituskäskyn saavuttua) Kirjoittanut Mikko Uotinen |
- Iskitte ilkeät
- povea kansan,
- laitoitte taaskin
- etehen ansan.
- Uskotte kansan kulkevan paulaan
- kun heikolta oikean nostitte naulaan.
- Iskitte ilkeät
- likaisin nuolin,
- kostitte kansahan
- tuhansin huolin.
- Luulette lampaita kamarin saavan
- kun iskitte miehille rintahan haavan.
- Iskitte ilkeät
- kostamme työnne,
- murskaamme päivällä
- surkean yönne.
- Ja iskumme oli taas muistutus kerta:
- Kuka vaanivi kansalta onnea, verta.
- Iskekää ilkeät
- säilänne meihin,
- kerran ne takaisin
- sattuvat teihin.
- Kerran me puistamme sorron ja väärän
- kerran me lopetamme mielivallan määrän.
- Iskekää ilkeät
- sorru me emme,
- eespäin me alati
- ponnistelemme.
- Me tahdomme oikean kelloja soimaan
- me luotamme totuuden suurehen voimaan.
- Iskekää ilkeät
- haavanne syvät,
- kerran ne kostajat
- ilmestyvät.
- Emme me orjina ruoskaanne lemmi
- me kostella koitamme tulisemmin.
- Iskekää ilkeät
- myrkkynne tuokaa,
- kevähän virralle
- esteitä luokaa.
- Mit’ ahtaammaksi käynyt olomme meidän
- sitä suurempi romahdus kerran on teidän.
Lähde: Uotinen, Mikko 1908: Iltaruskoja. Työväen sanomalehtiosakeyhtiö, Helsinki.